Etusivu > asenne, elämä, työ, ulkomaat > Hyppy tuntemattomaan

Hyppy tuntemattomaan

Muutos on ihmiselle hyvin vaikeata. Ihminen tykkää tutusta ja turvallisesta. Ilman pelkojen ja haasteiden kohtaamista on kuitenkin erittäin vaikeaa kehittyä. Anthony Robbins: ”If you do what you’ve always done, you’ll get what you’ve always gotten.” On tärkeää ymmärtää, että ihmisillä ei ole mitään muuta estettä saavuttaa tavoitteitaan kuin omat epäilevät ja negatiiviset ajatukset: ”En osaa! ”, ”En uskalla!”, ”Mitä jos käykin huonosti ja nolaan itseni?”. Erittäin menestyneet liikemiehet epäonnistuvat keskimääräisesti eniten, mutta se kertoo vaan siitä, että he ottavat riskejä ja oppivat virheiden kautta. He eivät pelkää epäonnistumisia, sillä ne vain kasvattavat ja niistä voi vain oppia. Mitä enemmän käsittelet sinun pelkojasi sitä rohkeammaksi ja itsevarmemmaksi tulet. Ihmisellä on syntyessään kaksi ns. normaalipelkoa, jotka ovat putoamisen pelko ja kovien äänten pelko. Mietippä kuinka monta pelkoa sinulla on tällä hetkellä eli kuinka monta ns. epänormaalia pelkoa olet päästänyt sisällesi ja kuinka ne vaikuttavat elämääsi?!

Hakiessani Egyptiin matkaoppaaksi, minun mielessäni liikkui monenlaisia ajatuksia. Miten sopeudun uuteen ympäristöön? Miten osaan kertoa historiasta? Minkälaisia työtovereita minulla tulee siellä olemaan? Minä en ollut ikinä oikein mahtava historiassa. Arvosana on liikkunut lähempänä kutosta kuin seiskaa. En ollut ennen esiintynyt suuren yleisön edessä yksin. En ole, en ole, en ole…… Pyyhkäisin kaikki nämä ajatukset pois mielestäni mitä en ollut ja keskityin ajattelemaan mitä minä olen, koska nämä ajatukset ovat paljon mielenkiintoisempia ja kehittävimpiä itsevarmuuden ja onnistumisen saavuttamiseksi. Minä olen aina ollut sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut. Olen ollut hyvin utelias uusista kulttuureista ja yleensäkin matkustamisesta. Olen pelannut lentopalloa suuren yleisön edessä, joten tietynlaista kokemusta kuitenkin oli esiintymisestä. Kaikki nämä rakentavat ajatukset saivat oloni hyväksi ja päätin hyvin mielin pistää hakemukset menemään matkatoimistolle.

Olin silloin töissä puhelinmyyjänä Tampereella. Seuraavana päivänä siitä, kun olin lähettänyt työhakemuksen sähköpostilla matkatoimistolle he soittivat minulle ja pyysivät haastatteluun Helsinkiin. Sanoin, että voisin tulla seuraavalla viikolla. Heillä oli kuitenkin kiireinen aikataulu ja he pyysivät minut heti seuraavaksi päiväksi heidän toimistolleen. Sovittiin sitten niin. Työhaastattelu oli normaali, jossa eräs matkatoimiston työntekijöistä haastatteli minua ensin suomen kielellä ja sitten myös englannin kielellä. Haastattelu meni ilmeisesti hyvin, sillä haastattelun jälkeen minulle lyötiin sopimus heti käteen! Viikon kuluttua haastattelusta istuin lentokoneessa ja lentämässä kohti uusia seikkailuja uskomattomaan ja kulttuuririkkaaseen maahan nimeltään Egypti. Voitte kuvitella mikä järjestely minulla oli sillä viikolla, kun sain tietää lähdöstä ulkomaille. Piti hommata uusi passi, irtisanoa vuokrasopimus, maksaa laskut, siirtää tavarat jne. Hommaa siis riitti, mutta tämäkin oli erittäin kasvattava kokemus. Piti hoitaa lyhyessä ajassa, paljon hyvin tärkeitä ja kiireisiä asioita. Ei ollut varaa jäädä mököttämään tai laiskottelemaan.

Saavuttuani Hurghada nimiseen turistikaupunkiin olin aluksi suu maahan asti auki. Sitä eläimellistä menoa mikä siellä oli ei pysty selittämään. Sitä hulinaa ja liikennettä on vaikea kuvailla. En sano, ettäkö se olisi huono juttu vaan se oli mulle jotenkin todella uusi juttu hiljaisen Suomen jälkeen. Täälläkö minun pitäisi jaksaa olla 7 kuukautta? Tietysti alussa kaikki oli uutta ja uutuudenviehätys oli kuitenkin mahtava tunne, kun kaikki oli niin ihmeellistä, uutta ja erilaista. Minä, joka olin silloin 20-vuotias olin todellakin hypännyt tuntemattomaan. Egypti oli oikeastaan minun ensimmäisiä ulkomaanmatkoja, työkaverit olivat kaikki viidestä yhdeksään vuotta vanhempia, kulttuuri on kuin yö ja päivä verrattuna Suomeen. Minä oikeastaan nautin tästä haasteellisuuden määrästä. Ajattelin, että jos jokin niin tämä kasvattaa ja antaa sitä elämänkokemusta.

Ensimmäiset pari viikkoa Egyptissä kuluivat uusien asioiden oppimiseen. Kiertelin läpi meidän hotelleja, joita oli muuten yksitoista. Oppaiden piti opetella hotelleista mahdollisimman paljon eri asioita liittyen huoneisiin, uima-altaisiin ,ruokailuaikoihin jne. Kävin kahden ensimmäisen viikon aikana myös kaikilla retkillä, joita tulisin itse vetämään. Nämä olivat yhden päivän retki Kairoon ja Luxoriin, jeeppisafari Arabian aavikolle, Giftunin meriretki Punaisen meren saarelle, Hurghadan kaupunkikierrosretki ja lasipohjaveneretki Punaiselle merelle. Kuullostaako eksoottiselta ja mielenkiintoiselta? Sitä ne nimenomaan ovat, mutta näitten retkien vetäminen onkin eri juttu kuin olla vaan ruutupaitaturistina kyydissä. Miettikääpä Egyptin historiaa. Se ulottuu nimittäin aika kauas menneisyyteen, jopa sinne 4500 eaa. Minulla oli jonkin moinen homma kiriä kiinni koulussa oppimatta jätetty Egyptin historia. Aina iltaisin tuli luettua wikipediaa ja muutamaa paksua kirjaa Egyptistä. Tietysti kaksi viikkoa on suhteellisen lyhyt aika oppia monen tuhannen vuoden historia, mutta tein parhaani ja opiskelin faaraoiden ajan pääkohdat.

Muistan vieläkin kuin eilisen minun ensimmäisen tervetulotilaisuuden kauden ensimmäiselle turistiryhmälle. Olin hyvin jännittynyt, mutta sain kuin sainkin itseni pidettyä oikein mainiosti kasassa ja vedin mielestäni oikein mainion esittelyn hotellista sekä retkistä ja tärkeistä muistettavista asioista Egyptissä. Soitin tervetulotilaisuuden jälkeen heti kohdepäällikölle ja melkein jopa huusin minun puhelimeen, että ” VITSI, ETTÄ MENI HYVIN. VÄHÄN OLI SIISTIÄ! PARASTA IKINÄ! HALUAN LISÄÄ TÄTÄ!”. Kohdepäällikkö oli tietysti riemuissaan, nuoren pojan koltiaisen hyväs fiiliksestä ja myös siitä, että kaikki suijui niinkuin oli suuniteltukin.
Ensimmäiset retket olivat minulle suhteellisen vaikeita, sillä en ollut oppinut historiaa vielä tarpeeksi, että olisin voinut heittää juttua mistä tahansa Egyptin dynastiasta. Varsinkin pitkät historialliset retket Kairoon ja Luxoriin olivat erityisen haastavat. Kairon retkelle lähdettiin Hurghadasta noin 2lta yöllä ja paluu oli seuraavana yönä samoihin aikoihin. Ei siis mitään kevyttä hommaa! Pitkille historiallisille retkille ajettiin aina poliisisaattueessa, turistien turvallisuuden takia. Se oli hyvin erikoinen ja omalaatuinen kokemus ajaa parhaimmillaan jopa 150 bussin letkassa ja egyptiläisillä on tunnetusti vielä jäätävän raskas kaasujalka, joten bussit ohittelivat toisiaan letkassa koko ajan. Välillä tuntui, että on mukana jossain bussien kilpa-ajossa ja kyydissä ne viisikymmentä kauhusta kankeaa vanhusta! Bussikuskit sauhuttelivat myös monesti matkan aikana tupakkaa, mutta minun ja yleensäkin oppaiden tehtävänä oli rullata se tupakka umpeen ja heittää ikkunasta. Ei ole oikein, että kyydissä olevat vanhukset ja perheet joutuvat hengittämään sitä Marlboron savua. Matkan aikana Kairoon oli vain yksi pysähdys, joka oli matkan keskivaiheilla. Pysähdysaika oli noin puoli tuntia ja sen jälkeen piti taas löytää itsensä saattueesta ennen kuin se lähti liikenteeseen. Matka kestää yhteensä noin 7-8 tuntia.

Meidän matkatoimistotiimimme Egyptissä oli hyvin tiivis ja tunnelmallinen. Meitä oli yhteensä neljä työntekijää. Yksi heistä oli kohdepäällikkö ja kolme opasta. Sanoisin, että tämä oli minulle mainioin vaihtoehto kaikista mahdollisista matkatoimistoista, mitä voisin kuvitella. Me kaikki neljä tulimme toimeen aivan mahtavasti ja tiedonsiirto oli toiselta toiselle nopeaa eikä välissä ollut iso, hidas ja raskas koneisto niin kuin joillakin isommilla matkatoimistoilla. Kaikki meidän toivomukset otettiin huomioon ja silloin tällöin käytiin oluellakin yhdessä. Olimme oikeastaan sekä kaverit, että työtoverit. Tietty hierarkia kuitenkin pidettiin päällä vaikka tavallaan tämä toimikin tietynlaisena organisaation prosessina ulkomailla. Kohdepäällikkö oli aina kohdepäällikkö, vaikka kuinka hyvä kaveri olikin, niin täytyi häntä kunnioittaa ja totella! Sitä kannustuksen ja tsemppauksen määrää ette pysty kuvittelemaan mitä annoimme toisillemme. Ilman toisiamme emme olisi selviytyneet, joten painotan erityisesti työkavereiden tärkeyttä ulkomailla työskentelyssä.

Meidän toimistossamme työskentelivät myös tanskalaiset, ruotsalaiset kuin myös egyptiläiset. Se oli hyvin miksattu kokonaisuus. Voin sanoo, että oli mahtavaa nähdä samaan aikaan niin monen erimaalaisen työskentelevän. Tiesin, että heiltä kaikilta pystyy oppimaan jotain uutta. Joka päivä ollessani toimistolla opin tuntemaan enemmän ja enemmän kunkin maan ihmisten tapoja ja tärkeitä ominaisuuksia. Tietysti ne tavat jotka minä opin tuntemaan esim. ruotsalaisista eivät välttämättä vastaa todellisuutta, sillä loppujenlopuksi meidän kaikkien oppaiden yhteistyö oli hyvin tiivis ja porukka oli tietysti yhdenlaista eli matkailutyöstä kiinnostuneita. Ruotsalaiset mimmit olivat kuitenkin kikattavia ilopillereitä, tanskalaiset ovat ihan loistotyyppejä kaikessa ja egyptiläiset ovat rentoja ja avoimia, mutta hyvin korrekteja työn puolesta, niin kuin kuuluukin olla.

Suurimmat haasteet koko seitsemän kuukauden aikana siellä oli ehdottomasti kulttuurin omaksuminen, pitkät työpäivät ja arabialaisten mimmien vähyys Hurghadassa.

Arabian kulttuuri vesipiippuineen, galabeijoineen ja katukauppiaineen on aivan ainutlaatuinen. Minulle tuli noin parin viikon jälkeen Hurghadaan saapumisesta lievä kulttuurishokki ja tuntui, että ei selviä. Katsokaa minua nyt! Tässä minä kirjoitan teille voittajana ja uskomattoman kehittävän kokemuksen kokeneena. Se mitä minä näin omilla silmillä Luxorissa ja varsinkin Kairossa on jotain mitä en ikinä unohda. Ihmiset asuivat siellä monikerroksisissa sukutaloissa, jotkut jopa kadulla. Näin erään miehen, jonka sänky oli erään vanhan rakennuksen takana. Hän myi hedelmiä ihan sänkynsä vieressä. Kävin ostamassa monia kertoja häneltä banaaneja ja se tuntui riemastuttavan häntä. Meistä tuli jopa ystävät vaikka ei meillä yhteistä kieltä ollutkaan ja niinhän se menee, että ihminen vastaanottaa toiselta ihmiseltä asioita vain 7 %:ia sanoilla ja kaiken muun non -verbaalisena viestintänä. Tärkeintä siis näyttää omaa hyvää fiilistä ulospäin myös kehonkielellä eikä pelkästään sanoilla! Päivittäiset muslimien rukoushetket olivat myös mahtava nähdä päivittäin. Oli upeata nähdä miten hyvin he ovat soveltaneet rukoukset työrytmiin. Monesti näki kuinka toimiston vartija rukoili ulko-oven edessä vain pahvilevy maan ja hänen välissä. Erityisen vaikeaa oli välillä suodattaa egyptiläisten ylirentous. Kuten tiedämme, että arabimaissa aikakäsitys on syklinen ja tuntuu, että heillä ei ole kiirettä välillä ei sitten mihinkään vaikka hotellin edustalla odottaa se viisikymmentä khakisortsi ja kalastajahattu-turistia. Hermohan meinasi välillä mennä. On vain yksinkertaisesti opittava elämään ja toimimaan maassa maan tavalla, vaikka heidänkin täytyi ymmärtää myös tilannetta ja ripeyden tarvetta.

Ulkomailla työskentelyyn vaaditaan siis ehdottomasti avointa mieltä ja pitkäjänteisyyttä. Kuvittele, että ympärillä oleva maasto on todellisuutta ja sinun oma yksilöllinen käsityksesi todellisuudesta on karttasi, jonka pohjalta toimit ja reagoit asioihin. Jokaisella ihmisellä on siis omanlainen maailmankarttansa aikaisempien kokemustensa perusteella, ja joka ei tietysti voi vastasta täysin todellisuutta, koska maailmassa on niin paljon tuntematonta. Ulkomaille lähdettäessä on siis tavattoman tärkeää ymmärtää, että jokainen ihminen näkee asioita eri tavalla. Sen sijaan, että tuomitsemme toistemme tekemisiä, meidän pitää yrittää ymmärtää heidän päämääränsä ja kulttuurinsa. Hyvä esimerkki on, kun Egyptissä näin monen muslimimiehen kävelevän käsi-kädessä. Tämä tarkoittaa kuitenkin hyvää ystävyyttä, eikä tietynlaista seksuaalista suuntautumista. Pitäkää siis mieli kirkkaana ja ei muuta kuin kohti uusia seikkailuja!

Advertisements
Kategoriat:asenne, elämä, työ, ulkomaat
  1. Ei kommentteja.
  1. No trackbacks yet.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: