Etusivu > Uncategorized > Social Intelligence

Social Intelligence

Jatkan itselleni tärkeästä aiheesta eli viestinnästä. Atlantin takaisesta isosta maasta kolahti perjantaina Daniel Golemanin kirja Social Intelligence. Golemanin pariin minut johdatti hänen opuksensa Tunneäly (Emotional Intelligence), joka on usein katsottu yhdeksi ”pakko-lukea” kirjaksi eri listauksissa. Tässä omakohtaisia mietteitäni Tunneälystä:


Daniel Golemanin Tunneälyn tärkein viesti on se, että vain omat tunteensa tiedostamalla ja hallitsemalla voi toimia älykkäästi. Tunneäly tarkoittaa kykyä itsehillintään, innostukseen, motivoitumiseen, optimismiin ja muiden tunteiden ymmärtämiseen (reflektio). Ihminen toimii tunneälykkäästi, kun hän osaa ottaa nämä asiat huomioon omassa toiminnassaan.

Tunneälykkyys on oma lahjakkuutensa muoto, tai metakyky kuten Goleman sitä kutsuu, joka ei korreloi esimerkiksi normaalien ÄO-testien kanssa. Ennen kaikkea tunneälykkyys on sosiaalista pelisilmää ja taitoa, jolla on useita nimiä. Tunneälykkäästi toimintaa on asseratiivinen viestintä, integroitu (eheyttävä) neuvottelutaito jne. Golemanin kirjan asiasisällöt ovat toistuneet useissa viime aikoina lukemissani kirjoissa. Samoja teemoja löytyy mm. kirjoista ”The Hostage at the Table” (Kohlrieser), ”Tha Magic of Dialogue” (Yankelovich) ja ”Getting to Yes” (Fischer, Ury, Patton). Golemanin Tunneäly on kuitenkin kirjoista paras asioiden kokoaja. Muut kirjat ovat aina tarkastelleet tunneälyä osana jotain toista kokonaisuutta (esim. neuvottelua), mutta Goleman kertoo selkeäsanaisesti tunneälyn perusteista.


Goleman käyttää kirjassaan Saloveyn tunneälyn määritelmää. Sen mukaan tunneälyyn kuuluu:

1. Omien tunteiden tiedostaminen

2. Tunteiden hallitseminen

3. Motivaation löytäminen

4. Muiden tunteiden havaitseminen

5. Ihmissuhteiden hoito


Mielestäni nämä asiat voidaan kiteyttää myös itsetuntemukseen, reflektointitaitoon ja empatiakykyyn, joista seuraa asseratiivinen viestintä (ihmissuhteiden hoito).

Tärkeämpää kuin termit on kuitenkin näiden asioiden vaikutus päivittäiseen toimintaan. Goleman painottaa, että luotettava henkilökohtainen päätöksenteko vaatii tietoisuutta omista tunteista. On ymmärrettävä, millä tavalla oma tunnemaailma vaikuttaa esimerkiksi asian objektiiviseen arvioimiseen. Hyvänä esimerkkinä voisi olla vaikka vuonna 2006 tapahtunut maailmanpankin johtajan antama palkankorotus omalle rakastetulleen; erotessaan tehtävästään Wolfowitz pahoitteli arviointikykynsä pettämistä.

Sen lisäksi, että päätöksentekotilanteissa pitää olla tietoinen omista tunteistaan, on tärkeää aistia muiden osapuolien tunnetilat. Kohlrieser puhuu omassa kirjassaan paljon ”positive mind-set” –termistä, jonka kääntäisin tässä tilanteessa optimismiksi. Sekä Golemanin että Kohlrieserin mukaan viestintätilanteissa parhaimman mahdollisen lopputuloksen kannalta on tärkeää, että asioita pystytetään käsittelemään optimistisesti (mitä mahdollisuuksia tässä on, mitä hyviä asioita voidaan saavuttaa). Vihan tunnetta pitää pystyä välttämään, sillä se on yksi voimakkaimmista tunteista. Jos sille antaa valtaa, ei varsinainen neuvotteleminen enää onnistu.

Goleman erityisesti painottaa sitä, että optimismi on asenne, jolloin se on kenen tahansa opittavissa. Toisilla optimistinen elämänasenne on helpommin omaksuttavissa. Goleman painottaa tässä asiassa erityisesti kasvatuksen merkitystä. Käyttäen esimerkkinä lukuisia tutkimuksia hän osoittaa kirjassaan, että erilaiset ongelmat tunteiden käsittelyssä ja optimististen ratkaisujen löytämisestä vaikeissa tilanteissa ovat useiden henkisten luhistumisten taustavaikuttajia. Minulle suurimmat kolahdukset tästä kirjasta tulivat malleista, joita voi hyödyntää juuri viestinnässä.

Golemanin mukaan empatiakyky on avainasemassa tunneälykkäässä toiminnassa. Empatiakykyisen ihmisen on pystyttävä omien ja muiden tunnetilojen herkkään havainnointiin. Empatiaan pystyy vain oikealla tavalla virittynyt henkilö. Mielenkiintoinen, ja ainakin minulta aiemmin ajattelematta jäänyt, asia on se, että myös empatiaa VASTAANOTTAVAN henkilön on oltava oikealla tavalla virittynyt. Tunnekuohussa empatiaa ei voi ottaa vastaan vaan vastaanottajan pitää olla riittävän rauhallinen. Tärkeää on, että sekä vastaanottaja että antaja löytävät yhteisen ”aallonpituuden”.

Empatian tiimoilta tulin miettineeksi myös erilaisia johtamistyylejä, joista oli aikanaan puhetta johtamisen 360° seminaarissa. Jos ottaa oletukseksi, että empatiakyky on yksi inhimillisyyden perusta, voisiko asiajohtajilla ajatella olevan tunne-elämän vaurioita? –He eivät pysty käsittelemään omia tai toisten tunteita eivätkä näin ollen tunne empatiaa yhtä herkästi. Suomessahan (mies)johtajia on usein haukuttu ihmissuhdetaidottomiksi sotilasjohtajiksi, joilla on usein taustalla Puolustusvoimien johtajakoulutus. Kriisijohtamisessa nimenomaan pyritään sulkemaan tunne-elämä pois ja tehdään ratkaisuja rationaalisista lähtökohdista.

Goleman (yhtälailla kuin mm. Goffman ja monet muut) pitävät tätä vääränlaisena asioiden päättämistapana. Heidän mukaansa sosiaalinen aspekti on otettava huomioon. Goleman puhuu tästä interpersoonallisen älykkyyden kautta, jonka rakenneosat ovat (Hatch ja Gardner):

1. Organisointi

2. Neuvottelu

3. Yhteisymmärrys

4. Sosiaalinen havainnointi


Mielestäni Kohlrieserin kirja neuvottelutaidosta liikkuu aivan samalla tasolla. Hänen mukaansa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa tärkeää on jatkuvasti suhteen muodostaminen ja sidosten luominen (bonding, attachements).


Käyttökelpoinen työväline tähän on Golemanin esiin nostama Haim Ginotin XYZ-keskustelumalli, jonka avulla on monia ristiriitatilanteita selvitetty:

XYZ-malli käytännössä:

”Kun teit X, minusta tuntui Z. Voisitko tehdä mieluummin Z.”


Goleman painottaa, että ihminen oppii uusia tunteita koko ikänsä. Tämä on varmasti asia, jota ei tule liian usein ajatelleeksi. Esimerkiksi itsenäistyminen, perheen perustaminen ym. elämän isot asiat herättävät ihmisissä voimakkaita tunteita. Erityisesti tällaisissa tilanteissa tunteista puhumisen tärkeys korostuu, mutta pelkkä puhuminen ei riitä. Goleman pitää ongelmallisena sitä, että kaikki ihmiset eivät osaa tai pysty purkamaan tunnetilojaan. Erityisen haitallista on se, että ihminen on ”virittynyt” negatiiviseen tunnetilaan pitkään. Goleman osoittaa useiden tutkimusten avulla, että tällaiset ihmiset elävät lyhyemmän aikaa, he ovat masentuneempia ja heille kerääntyy monia ongelmia.

Tunnetilojen ”purkamiseen” on monia keinoja, joista minuun kolahti lohduttautumisen oppiminen. Tällä Goleman tarkoittaa sitä, että negatiivisen tunnetilan viritessä ihminen osaa tulkita tilannetta ja mahdollisesti purkaa koko tilanteen jo sen syntyessä. Ratkaisevassa osassa on jälleen optimismi ja sen käyttäminen tilannearviossa.

Tilannearvion tekemiseen Goleman tarjoaa muutamaa erilaista mallia. Pidän itse enemmän lapsille suunnatusta liikennevalomallista, koska se on yksinkertaisempi ja konkreettisempi.


Liikennevalomalli:

1. Pysähdy, rauhoitu, ajattele mitä teet

2. Sano mikä hätänä ja miltä tuntuu

3. Aseta myönteinen päämäärä

4. Keksi paljon ratkaisuja

5. Mieti seurauksia

6. Kokeile parasta suunnitelmaa


Aikuisempi versio on nimeltään SOCS

Situation – tilanne

Options – vaihtoehdot

Consequence – seuraus

Solutions – ratkaisut


Mielenkiintoisia tilanteita itse kullekin kommunikoinnin ihmeelliseen maailmaan. Toivottavasti tämä herätti jollekin halun lukea kyseinen opus läpi – suosittelen! 🙂

– Lasse Leponiemi

Mainokset
Kategoriat:Uncategorized
  1. Ei kommentteja.
  1. No trackbacks yet.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: