Etusivu > Uncategorized > Dilemma

Dilemma

Haluaisin tällä kertaa kertoa lyhyesti yhdestä kokemuksesta New Delhistä, joka on jossain määrin saanut Mr. Singhin ajatukset sekaisin ja miettimään uudestaan monia monia itsestä selvyytenä pitämiä asioita/uskomuksia. Tässä kirjoituksessa tulen lopuksi esittämään sen ”kysymyksen” joka vaivaa päätäni, joten täten toivon mahdollisimman paljon kommenteja / ajatuksia muilta tämän blogin kirjoittajilta asian tiimoilta.

Intia on maa, jossa jokaisella ihmisellä tuntuu olevan mielipide kaikesta ja ennenkaikkea henkisen maailman asioista. Intian suurin uskonto on hindulaisuus, jonka kenties mielenkiintoisin sivutuote on meditaatio. Tänä päivänä meditaatio on levinnyt ympäri maailmaa, ja satoja ellei tuhansia erilaisia versioita on löydettävissä. Meditaation väitetään Intiassa olevan THE SOLUTION elämän ongelmiin, joka myös auttaa ihmistä pääsemään lähemmäksi sitä mitä monesti kutsumme Jumalaksi. Tässä kohtaa en aio sen enempää kertoa mitä on meditaatio, koska aiheesta löytyy valtavasti tietoa Internetistä kaikille kiinnostuneille.

Itse olen aina tiennyt mitä on meditaatio, mutta en ollut ikinä harrastanut sitä kunnolla eikä minulla ole ollut ketään joka olisi opettanut minulle oikeat metodit. Oltuani Delhissä noin viikon päivät ajattelin, että osallistunpa learn meditation- kurssille, jonka vetänä on arvostettu guru (opettaja). Kiinnostustani lisäsi ennestään yhden vanhan kaverin tapaaminen kahden vuoden tauon jälkeen, joka oli meditaation ansiosta muuttunut aivan uudenlaiseksi henkilöksi (positiivisesta näkökulmasta). Jo ensimmäisen kerran jälkeen (3 tunnin meditaation sessio) aloin huomaamaan jotain eroa; olin koko päivän uskomattoman rauhallinen, ajattelin paljon vähemmän ja ennenkaikkea oli vaan uskomattoman hyvä olla. Olin tästä kaikesta luonnollisestikin over the moon ja päätin, että nyt seuraavan kuukauden panostan tähän juttuun.

Reilun kahden viikon jälkeen olin edistynyt merkittävästi ja kaikki oli loistavasti, kunnes yhtenä iltana maatessani sängyllä huomasin, että en enää miettinytkään ollenkaan kaikkia niitä asioita mitä kuvittelin, että halusin/minun pitäisi saavuttaa elämässäni; rahaa, menestystä,uusia kokemuksia jne. Minulla oli vaan niin hemmetin hyvä olla niin kuin olin! Tämä oli juuri sitä mitä minulle ihmiset olivat kertoneet, mutta silti se tuli yllätyksenä. Reaktioni oli se, että no hell! en voi jatkaa tätä, koska haluan kaikkia noita asioita. Tiesin, että mitä pidemmälle ihminen menee meditaatiossa, sitä vähemmän normaalisti hän on kiinnostunut niistä asioista mistä normaali jannu kuvittelee onnellisuuden tulevan. Siinä hetkessä tiesin, että onnellisuus ei tule niistä asioista mistä kuvittelin! Mutta sitten siinä mielentilassa ja hetkessä iski paniikki ja päätin, että nyt lopetan tuon meditaation ja keskityn uudestaan noihin edellä mainittuihin asioihin.

Nyt on kulunut yli kuukausi siitä, kun lopetin meditaation ja surprise surprise olen takaisin siellä missä olin kesäkuun alussa, eli miettii aivan liikaa tulevaisuutta, mieli ei ole niin rauhallinen ja on hirveä drive tavoittella menestystä, rahaa jne. Olenkin alkanut miettiä, että olenko tyhmä vai tyhmä. Tiedän tien onnellisuuteen, peace of mind:iin mutta silti en uskalla kulkea sitä tietä koska pelkään, että unohdan sen polun millä kuljen paraikaa. Ongelman tästä tekee se, että olen elänyt yhteiskunnassa, jossa ihmiset ohjelmoidaan kulkemaan materia-polkua, koska se on se ainoa oikea. Tällä hetkellä yksi osa sisälläni sanoo, että pysy tällä polulla, kun taas toinen osa päinvastaista. Olen miettinyt tasapainon löytämistä, mutta siinä kohtaa tulee mieleen Confucianin sanat; A rabbit who tries to catch two mices, catches neither. Toivon tähän dilemmaan liittyen kommentteja ja ajatuksia, koska on erittäinkin todennäköistä, että tässä sumussa en näe niitä mahdollisuuksia, joita ulkopuolinen havaitsee kirkkain silmin.

Deepinder Singh

Mainokset
Kategoriat:Uncategorized
  1. Anonymous
    syyskuu 28, 2009 9:05 pm

    Tässä kommentteja näkökulmasta, jossa meditointi on lähes täysin tuntematonta. Toiv. auttaa.

    1.”Rohkeus”
    Onnittelut! Väittäisin että yksi rohkeimmista jutuista tämän blogin historiassa. Oli miten oli, otit tuolla rohkeudella (laittamalla sen kaikkien pureskeltavaksi julki) jättiaskeleen ratkaisun suuntaan. It’s only a matter of time..

    2. ”No pain, no gain”
    Tiivistettynä olen sitä mieltä että mitään merkittävää (tarkoittaen ”päämassoista” poikkeavaa) ei voi saada kokematta ”kasvukipuja” matkan varrella . Oli kyseessä sitten; urheilija, liikemies, näyttelijä, laulaja, kuvapiirtäjä, ohjaaja tms.. Tässä tapauksessa miellän kertomasi perusteella meditoinnin eräänlaiseksi mielen lääkkeeksi, jonka avulla jokaisella on ”helppo” mahdollisuus päästä sen tuomaan onneen.
    Molempi parempi, mutta tuskin hävittäkkään voit!

    3. ”Kultainen keskitie”
    Todella harvassa asiassa uskon ehdottomuuteen jonkin asian suhteen.
    Tähän mennessä harva asia on sopinut juuri sellaisenaan kuin se on syötetty. Yleensä aina se vaatii mutustelua, ja se on oman tasapainon löytämistä. Jos tämä prosessi on kestänyt sinulla reilun kuukauden n. 25v iästäsi, tämän säännön mukaan mitään äkkikäännöstä ei kannata tehdä.

    4. ”Yksinkertainen on kaunista”
    On asioita ja on asioita. Osalle yksi sana tarkoittaa yhtä sanaa, toiselle se tarkoittaa tuhatta + miljoonaa alaotsikkoa. Mikä on lopputulos jos tiivistät menestymis -sanan merkitystä vaikka kolmeen sinulle tärkeimpään asiaan. Millä keinolla ne voit saavuttaa? …kaikki perustarpeitten päälle tuleva on pelkkää plussaa.

    -Mika

  2. juho
    syyskuu 28, 2009 9:19 pm

    Hyvä ja ajatuksia herättävä teksti. En tunne sinua, joten aluksi ajattelin, että mikä minä olen sinulle tätä asiaa kommentoimaan. Muutaman päivän tätä kuitenkin pureskeltuani totesin, että sitä vartenhan tätä kysyit, että saisit myös näkemyksiä ulkopuolisen silmin. Joten tässä tulee…

    Meditaatio on ikivanha uskonnollinen riitti ja sitä esiintyy kaikissa maailman uskonnoissa muodossa tai toisessa. Muslimit rukoilevat viidesti päivässä ja kristitytkin hiljentyvät rukoukseen kirkossa käydessään. Monissa uskonnoissa tämä ”rauhoittumisen” hetki on maallistunut, eikä ole yhtä harras ja pitkä toimitus, kuin hindulaisuudessa tai buddhalaisuudessa, mutta pohjimmiltaan kyse on samasta asiasta. Intiassa, missä uskonto on hyvin voimakkaasti läsnä ihmisten arjessa, meditaatiosta haetaan ratkaisuja arjen pieniinkin ongelmiin.

    Puhtaasti tekstisi perusteella päättelin, että et aiemmin ole ollut tavallista länsimaista kaduntallaajaa hengellisempi ihminen. (voin toki olla väärässä) Tavoittelet asioita, jotka länsimaisen ideologian mukaan ovat hyvän elämän rakennuspalikoita. Siinä ei ole mitään väärää ja niinhän meistä suurin osa tekeekin. Tärkeää onkin nyt kysyä itseltä mikä on se syy miksi meditoit? Jos et ole aiemmin kokenut tarpeelliseksi hakea ratkaisua arkipäivän tilanteisiin hengelliseltä tasolta, niin mikä tekee meditaatiosta nyt jotenkin houkuttelevampaa?

    Oma näkemykseni asiaan on, että kaikkea uutta kannattaa kokeilla, mutta kyseenalaistamatta kaikkea uutta ei kannata hyväksyä. Tietynlainen päivittäinen ”rauhoittuminen” on varmasti meille kaikille paikallaan tässä nykymaailman sykkeessä. Se kuinka pitkälle jokainen haluaa tämän rauhoittumisen viedä, on jokaisen itse päätettävä.

    // juho

    ps. En ole koskaan meditoinut tai käynyt Intiassa, joten kaikki edellä kirjoitettu perustuu täysin omiin mielikuviini ja jopa ennakkoluuloihini em. asioista. Jos kävisin joskus Intiassa tai kokeilisin meditaatioita, saattaisin olla asioista hyvinkin toista mieltä.

  3. Mikko
    syyskuu 28, 2009 9:21 pm

    Mukava kuulla (lukea), Debe, sinustakin.

    Jos tavoitteena on länsimainen materialistinen ”unelma”, niin omasta mielestäni nämä kaksi eivät sulje toisiaan pois. Meditoinnin voi helposti sisällyttää normaaleihin viikkorutiineihin. 2 h meditointia viikossa tuskin on tie nirvanaan, mutta mieli rauhoittuu varmasti.

    – Mikko

  4. Tero
    syyskuu 28, 2009 9:22 pm

    Täältä tulee jotain kommentteja ehkä auttaa asiassa. Takuita ei ole.

    Mun näkökulma on tieteellinen. Syvähengittäminen (valtaosa maailman ihmisistä ei osaa hengittää kunnolla. Hassua!), mielen tyhjentäminen etc poistaa useimpien ihmisten (ei kaikkien) stressiä. Se taas lieventää kortisoli-, adrenaliini ja noradrenaliinihormoonien tasoa. Tällöin palaudut nopeampaa, nukut paremmin etc. Kaikki positiivisia asioita myös työuralla.

    Kirjoittelin hieman jo tonne Juhon loistavan tekstin alle juttuja urheilijan näkökulmasta. Niitä voi lukea siis täältä:
    http://forsal.blogspot.com/2009/07/urheilijan-henkinen-harjoittelu-paljon.html#comments

    Jos meditointi ei innosta jostain syystä enää suosittelen urheilua, harrastusta jossa joudut tyhjentämään mieltä (shakki, keilaus, miekkailu) ja ”alkalinen forming” tyyppistä ravintoa (esim kasvisruokaa). Ei ole muuten sattumaa, että moni yoogi meditoi ja syö kasvisruokaa koska ne molemmat tukee yogan tavoitteita.

    Kun (pitkäaikainen)stressi laukeaa usein mieli on flegmaattisempi, mutta se ei ole pysyvä tila. Sen jälkeen suoriudut paremmin tehtävistäsi. Eli jos mietitään bisneksen silmin, olet ekonomisempi työtekijä koska teet samat asiat helpommalla. Tietty kiukku siinä poistuu jolloin voi kuvitella että nälkä pinenenee. Itse en tähän usko. Jos haluat Debe voin henk.koht kertoa pari tarinaa miten tietyt Aasialaiset täällä Kanadassa kokee rahan paineen ja miten se negatiivisesti vaikuttaa omaan tekemiseen.

    Mutta tietenkin se mihin me uskomme muuttuu todeksi. Jos uskot, että jokin on mahdollista tai mahdotonta, olet oikeassa.

    Kysymys mun mielestä onkin: kuinka paljon haluat menestyä urallasi? Jos halu on kova, anna mennä täysillä vaan.

    Mielenrauha ei tule eikä poistu saavuttamalla varallisuutta. Se tulee ja poistuu ajatuksien kautta. Mitä siis haluat ajatella asiasta itse?

  5. Tero
    syyskuu 28, 2009 9:24 pm

    Depe olisi kiva kuulla lähiaikoina mihin lopputulokseen olet tullut.

    Ja Juhon kommenttia vielä jatkaakseni pari asiaa. Uskomukseni on, että alussa kaikkeen pitää suhtautua avoimesti ja uskaltaa kokeilla (eikä aina vain kerran). Anna asialla siis aikaa. Mutta ajan kuluessa, kysymys kuuluukin ”miksi meditoit?” kuten Juhon osuvasti kirjoitti.

    Juhoa myös lainatakseni ”Se jolla on notkeimmat takareidet ei aina juoksukisoja voita”. Tällä haetaan, ehkä sitä että juoksemaan oppii juoksemalla ja tukitoimet kuten venyttely pitää pitää tarkoituksenmukaisena (palauttava efekti ja vammojen ehkäisy) eikä sen takia että tekee sitä mahdollisimman paljon. Eli vaikka meditointi olisikin hieno homma ja mitä sitä enemmän tekee sen upeampaa, tukeeko se silti sinun päämääriäsi…

  1. No trackbacks yet.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: