Etusivu > Aasia, Anthony de Mello, Kanada, Vancouver > Japanilainen pyykinpesukoneeni

Japanilainen pyykinpesukoneeni

Joko olet katsonut viime kerralla suosittelemani elokuvan? Upeaa, jos olet. Selvisit helposti alle neljässä kuukaudessa ja olit minua terävämpi kaveri. Elämä on usein vain pienien päätöksien tekemistä. Me teemme tietoisia päätöksiä ja ne päätökset tekevät sen keitä me olemme. Konkreettinen esimerkki tästä on lauantaiaamulta. Päätin lähteä ”juoksemaan” niin sanottua Grouse Grindia. Kyseessä on yksi Kanadan kuuluisimpia vaelluksia vaikka oikeasti kyseessä on minun mielestä vain ”Stairmaster from Hell” eli 2,9km vaellus jossa on sellainen 850m nousua 30-40% kulmassa. Olen tässä pari viikkoa hieman ollut loukkaantuneiden osastolla, joten nousun tekeminen vaati hieman rohkeutta ja itsekuria. Panoksena oli uusien työkavereideni kanssa tehty veto omasta ajastani. Taustoiksi voi sanoa, että keskiverto ihminen yleensä ”juoksee” sen 90-120min, aktiivikuntoilijat 60-70min, NHL hokireidet 40-50min ja maailman parhaat 30min aikaan. Itse tikkasin laiheliini jaloillani 51min aikaan suht helpolla suorituksella. No päätös lähteä tekemään se johti siihen, että tutustuin paremmin yhteen työkaveriini (loisto tyyppi) ja sain arvokkaan opetuksen eri harjoitusmuotojen merkityksestä (specificity of training josta Kinnin Juho on mulle useasti hokenut) käytännössä. Upeaa!

Mutta sitten tämän pienen aasin-sillan kautta varsinaiseen kokemukseeni. Tämä blogihan perustettiin jakamaan asioita joita joku kirjoittajista on kokenut/havainnut, joista voisi olla apua myös muille. Myös tällä kertaa pyrin jakamaan itselleni merkittävän kokemuksen, joka toivottavasti antaa myös sinulle lukijana uusia ajatuksia.


Olen nyt asunut aika tasan kaksi kuukautta minulle uudessa maassa Kanadassa. Vaikka tähän aikaan onkin sattunut ja tapahtunut vaikka mitä, on suurin kokemukseni tältä ajalta pakko olla uuden kulttuurin oppiminen. Ja kun sanon, että uuden kulttuurin oppiminen en todellakaan tarkoita Kanadalaisen kulttuurin oppimista. Koska asun suur-Vancouverin alueella, jossa n. 40% väestöstä on Aasialaisia tarkoitan enemmänkin niin sanottua “Asian Invasion –ilmiötä”. Usein sanonkin leikkisästi, että asun mailman kauneimmassa Kiinalaisessa kaupungissa. Totta kai kun puhutaan Aasialaisesta kulttuurista niin siihen muutamaan miljardiin mahtuu montaa erilaista ihmisryhmää, mutta minun oppini liittyykin tarkemmin sanottuna uuden mailman kohtaamisesta syntyneeseen sivutuotteeseen.

Mutta ensin hieman lisätietoa tilanteestani. Jo ensimmäisen viikon aikana verkostuiduin täällä oikein mukavasti omasta mielestäni paikallisten kanssa. Sain oman laskuni mukaan 35 uutta parempaa tuttavuutta joista 33 oli Aasialaisia. Sama suhde on edelleen olemassa, mutta nyt vaan kavereita on enemmän. Asun täällä Kiinalaisen perheen omistamassa huoneistossa. He eivät puhu Englantia ja minun vuokrasopimuskin on Kantoniksi (tosin se ei taida olla hirveän sitova oikeudessa, jos alan oikein kunnolla rettelöimään). Kun sitten haluan seuraa tylsään iltaan niin voin käydä läpällä kahden kämppikseni kanssa, jotka snakkailee kyllä sujuvaa Mandariinia, mutta ei Englantia. Ja kun oikein innostun ja alan kotihommia tekemään niin voin vaikka siivota Taiwanilaisella mopillani, tehdä ruokaa Korealaisella hellallani tai pestä vaatteeni Japanilaisessa pyykinpesukoneessani. Ensi reaktioni oli totta kai, että miksi nämä ihmiset eivät osaa Englantia vaikka ovat kerran tänne Kanadaan tulleet töitä tekemään. Osa heistä on ollut täällä jo kymmenen vuotta eivätkä he vieläkään ole kieltä oppineet. Ihmetystä on herättänyt myös muun muassa:

a) Käsisuoja autolla ajajille. Eli vasempaan auton (ohjaamis-) käteen laitetaan pitkä koko käden pituinen puuvillasta tehty suoja. Tämä takaa, että vasen käsi ei rusketu aurinkoisessa British Columbiassa. Ruskettunut ihminen kun tarkoittaa samaa kuin köyhä työläinen. Samaan aikaan Länkkärit painaa rannoilla rusketusta menemään ja sateisina päivinä solariumiin on pitkät jonot.

b) Ihan kadunviitatkin on täällä tieytyillä alueilla Kiinaksi. Samoin kunnon asiakaspalvelua saa tietyissä paikoissa vain Kiinaksi. Ranskaa, joka on kuitenkin tämän maan toinen virallinen kieli, kuulee huomattavasti vähemmän puhuttavan kaduilla ja kaupoissa. Hauskin on kuitenkin Korealainen matkatoimisto, jonka Kanadan toimiston puhelinvastaaja on vain Koreaksi ja siitä kun ei ole kamalan helppo saada selville milloin he ovat paikalla.

c) 21 -vuotias uusi kaverini ei saanut vanhempiensa lupaa lähteä ystäviensä kanssa klo 20 syömään jälkiruokaa illallisen jälkeen. Kaveri olisi ajanut omalla autollaan ehkä yhteen turvallisimmista ostosalueista ja ollut siellä n.1h. Samalla tavalla vielä 26 vuotias työkaverini joutuu salailemaan sitä faktaa, että seurustelee pojan (=lue miehen) kanssa. Vanhemmat yleensä päättää asioista naimisiin menoon asti ja usein myös sen jälkeen. Vipuvartta tuo se fakta, että he ovat maksaneet lapsensa kalliit lukuvuosimaksut yliopistoon (johon lapsen kuulemma oli pakko mennä koska esim. käsityöläiset ovat huonompia ihmisiä)

Kuitenkin kun lopulta oma “ohjelmoitu” reaktioni laantui huomasin astuneeni miinaan. Onnekseni ulkomailla suurkaupungissa asuessa on helposti aikaa pohtia asioita esim ruuhkassa 45min bussimatkan aikana, koska muuten en olisi huomannut, että miinasta sainkin kuvaannollisesti vain pintanaarmuja.


Onneksi siis tajusin kysyä itseltäni muutaman oleellisen kysymyksen.

a) Kuka oikein määrää miten missäkin maassa kuuluu toimia?

b) Eikä kaikki kulttuurilliset rajat olekkin vain ihmismielen omia keksintöjä?

c) Eikö kaikkien maiden rajatkin ole lopulta vain ihmis-apinan omia keksintöjä?

d) Pitääkö jonkun toisen ihmisen tapojen saada minut tuntemaan vihaa, hämmennustä tai epävarmuutta?

Heti kun asiat ei mene kuin elokuvissa on Herra Isokauppila joskus täysin solmussa.


Oppini ja kokemukseni onkin nähdä maailma yksillösempänä. Ilman rajoja. Ilman stereotypioita. Ilman ennakkoluuloja. Ehkä parhaiten oppini kuvaakin Anthony De Mellon retriitin alkuosan puhe. Voit katsoa sen täältä muutamassa minuutissa. Anthony De Mello on muuten ehkä eniten minuun yksilönä vaikuttanut henkisen kasvun opettaja. Suosittelen tutustumaan hänen ajatuksiinsa. Ainakin itse osaan nyt nauttia paremmin Japanilaisen pyykinpesukoneeni yksinkertaisesta “Fuzzy Logic” käyttöliittymästä. Ja nyt ehkä osaan samaistua kämppiksiini jotka ihmettelee miksi minä en osaa mailman eniten puhuttua kieltä edes tervehdyksen verran (tai siis paperilla osaan, mutta lausuminen menee vielä ihan päin seiniä).


Ehkä nyt tuonkin ajatukseni sinun arkeesi kysymällä kolme kysymystä. Vastaa niihin parhaasi mukaan. Rohkeimpia kannustan kirjoittamaan vastaukset jossain muodossa kommenttikenttään. Kuulemma asioiden kirjoittaminen johonkin muiden nähtäväksi on terapeuttista. Ole villi ja kokeile.


Mutta nyt sinulle suunnattuihin kysymyksiin…

1. Kuka on sinun Aasialaisesi? Eli mitä stereotypistä ryhmää katsot alaspäin samalla heidän tapaa toimia ihmetellen. Nörttejä, larppaajia, hokipelaajia, poliitikkoja, bodareita, tradenomeja, kynäniskoja, myyntipäälliköitä, romaneja, humanisteja, Boomareita…

2. Mikä on sinun Englannin kielesi Kanadassa? Tarkoitan, että mikä oma toimintamallisi on ehkä muita ihmetyttävää, mutta jota pidät itse maailman normaaleimpana asiana. Se miten kaivat nenääsi TV:n äärellä, sotket ruokaasi ennen syömistä, äänestät vaaleissa SDP:tä, ostat uudet juoksukengät joka vuosi, rakastat Pokemoneja, tykkäät olla kesällä “kommandona”, innostut kirjanpidosta, tykkäät country –musiikista, ajat kainalokarvasi, et aja kainalokarvojasi tai juot kraanavettä…

3. Mikä on sinun Japanilainen pyykinpesukoneesi? Mikä sinua aikaisemmin naurattanut “outo” tapa on ehkä lopulta onkin ollut paljon järkevämpää myös sinulle. Voisiko larppajien kyky improvisoida olla mahtavaa tai voisiko bodareiden itsekuri olla terve lahja myös sinun elämääsi? Voisiko romanien perhesuhteet tai poliitikkojen halu tavata uusia ihmisiä auttaa sinuakin elämässäsi? Onko Boomarit sittenkin loistavia vitsinkertojia tai osaako Tradenomi sittenkin käyttää Exceliä sinua paremmin?


Mene ja tiedä, mutta elämä on välillä kuin upea huume! Ei muuta kuin kulttuureja sotkemaan. Tässä teille yksi benchmark alkuun.

Terveisin,

Tero Isokauppila – Miehenne Kanadassa

Advertisements
  1. Anonymous
    syyskuu 28, 2009 9:06 pm

    1. Minun Aasialaiseni: Demarit, romanit, somalit ja kommarit.

    Ensimmäisellä en tarkoita niinkään puoluekirjademareita (toki niitäkin) vaan demarius on laajempi käsite kollektiiviselle mielenköyhyydelle, keskinkertaisuudelle ja vastuunpakoilulle. Demari on siis vähän ”välimallin jätkä”, joka ei tiedä kuka olla, eikä ole oikein mitään, joten on demari.

    Toinen ihmisryhmä ei vain miellytä. Olen valmis muuttamaan käsitystäni, jos tapaan riittävän monta rehellistä, työssä käyvää yksilöä. Toistaiseksi ei ole tullut vastaan.

    Kolmannesta ryhmästä ei tietääkseni pidä edes suurin osa afrikkalaisista. Kyseisen maanosan pohjasakkaa, koska kansakunnan kulttuurissa korostuvat epärehellisyys, työn vieroksuminen ja brutaalius. Ei varmastikaan koske kaikkia, mutta mielikuva on toistaiseksi liian voimakas, jotta olisin muuttanut käsitystäni.

    Neljättä ryhmää jopa arvostan, ainakin enemmän kuin ensimmäistä, koska he ovat sentään löytäneet oman juttunsa ja uskovat siihen. Silti heistä on pääsääntöisesti enemmän haittaa kuin hyötyä.

    2. Minun Englantini Kanadassa:
    – Jenkkirakkauteni: olen avoimesti Pro Amerikka ja arvostan suuresti amerikkalaisuutta sen alkuperäisessä muodossa.
    – Jos olisin jenkki, olisin republikaani en demokraatti vaikka Suomessa sitä pidetään muka muodikkaampana.
    – Jos olisin jenkki, olisin äänestänyt McCainia, en Obamaa. Ykkössuosikkini oli Giuliani. Suomessa varmaan 99% ihmisistä olisi äänestänyt Obamaa ”Obama-maniassa” tietämättä oikeasti yhtään Obaman ajatuksista. Nyt jo näkee, että George W. Bush oli parempi presidentti kuin Obama.
    – Olen federalisti: EU:n tulisi olla liittovaltio kuten USA.
    – Olen kapitalisti: pro vapaa markkinatalous, yksityinen sektori ja yrittäjyyden vapaus. Minimiin sääntely, tuet ja julkinen sektori.
    – En usko ilmastonmuutokseen: yliarvostettu ja vailla pohjaa oleva muoti-ilmiö jolla yritetään nyt perustella mitä erikoisempia asioita.
    – Vältän reilun kaupan tuotteita, koska ne ovat epäeettisiä. Sen sijaan suosin vapaan kaupan tuotteita.
    – Kehitysapu tulisi lopettaa kokonaan, koska se estää kehitysmaita pääsemästä eroon köyhyydestä. Yksityinen pääoma (FDI) on parasta kehitysmaapolitiikkaa.

    Näillä mielipiteillä ei paljon mielistellä, hankita kavereita tai tähdätä poliittiselle uralle, mutta eipä se ole tarkoituskaan.

    3. Japanilainen pyykinpesukoneeni
    – Venyttely. Jääkiekkoaikana ei tullut mieleenkään venytellä, nyt arvostan kovasti ja ymmärrän merkityksen.
    – Avioliitto. Sinkkuaikoina ei vaikuttanut järkevältä, nyt suosittelen muillekin.
    – Oma minä. Moni asia jota on aiemmin tullut tehtyä tosissaan naurattaa nyt ja vastaavasti moni asia jota nyt tekee olisi naurattanut aikaisemmin. Onneksi omalle minälle pystyy nauramaan.

    Tero L

  2. Anonymous
    syyskuu 28, 2009 9:06 pm

    Morjesta pöytään,

    hienoa lukea Kanadan kokemuksista tätä kautta. Pitäisi varmaan muutama villi mailikin jossakin vaiheessa jaksaa kirjoittaa.

    1. Tietämättömät ihmiset ja heidän pätemisensä. Se on aina herättänyt suoranaista vihaa ja olen huomannut, että sillä on suoranainen vaikutus siihen, kun muodostan kuvaa ihmisestä johon olen törmännyt/tutustumassa/jonka kanssa joudun olemaan jossakin tilassa.

    Huomasin kuitenkin, että tässä suhteessa olen myös oman itseni vanki, sillä kuten näillä ihmisillä, myös minulla on ollut elämässäni suunnaton pätemisen tarve. Tietoisesti olen yrittänyt karsia tätä puolta itsestäni viimeisen kahden vuoden aikana haastamalla itseäni tilanteisiin joissa joudun myöntämään, että olen väärässä. Olen myös hakeutunut sellaisten ihmisten seuraan joilla tiedän olevan pätemisen tarvetta asiaan kuin asiaan.

    Voin sanoa, että homma on toiminut! Mielestäni olen viimeisen vuoden aikana mennyt ihmisenä – omasta näkökulmasta – huomattavasti parempaan ja varmasti monen mielestä vähemmän ärsyttävämpään suuntaan.

    2. Vähän sama kuin Lepantilla, mutta tavoittellisuus. Ne ihmiset joiden kanssa olen viettänyt lapsuuteni ja nuoruuteni ja joiden kanssa olen yhä paljon tekemisissä päivittäin, eivät aina käsitä sitä, että haluan toteuttaa unelmia ja luoda itselleni tavoitteita ja päämääriä.

    3. Haha, pakko kertoa tämä, vaikka siitä voi sanomista tullakin. Tapasin yleensä pyyhkiä tarpeeni tehtyäni seisovilteen ja se tuntui täysin luonnolliselta tavalta pyyhkiä. Nykyään en kuitenkaan enää niin tee, vaan sivistyneesti istun pöntöllä samaan aikaan, kun pyyhin.

    Tälläistä tällä kertaa.

    – Nikula.

  3. Lepantti
    syyskuu 28, 2009 9:27 pm

    1. siivellä eläjiä
    Ihmisiä, jotka hakevat palveluksia ja käyttävät hyödykseen toisten anteliaisuutta ja hyväntahtoisuutta. He eivät ikinä maksa näitä velkoja takaisin.

    2. Suggestointi ja visualisointi, tavoittepäiväkirjat etc.
    Tiedän, että suuren maailman tyyliin (ja varmaan tämän blogin lukijoiden keskuudessa) tämä on normaaliakin normaalimpi asia. Mutta meikäläisen lähipiirissä olevat kaverit eivät pysty ymmärtämään, että todella saatan puhua itelleni peilin edessä, kirjata ylös tavoitteita ja tehtäviä, koittaa muuttaa itseäni kontrolloidusti kohti jotain, miksi itse haluan.

    3. hippeys ylipäänsä
    Sanotaan, että 5kk sitten vielä nauroin hipeille, kasvissyöjille ja kaikenmaailman ituihmisille. Tällä hetkellä taas itse syön semi-vegaani-raakaruokaa, joten hassusti tässä on käynyt. En pidä itseäni edelleenkään hippinä vaikka harrastankin joogaa, olen menossa 10pvän meditaatioretriitille Italiaan ym, mutta ymmärrän heitä nyt paljon paremmin.

  4. Mikko
    syyskuu 28, 2009 9:30 pm

    Joudun tunnustamaan, etten ole vieläkään katsonut elokuvaa. En, vaikka Mika on kuumottanut asian suhteen jo jonkin aikaa. Pitkään se on ollut ”työn alla”.

    1. Nuorempana minulla oli tapana katsoa alaspäin vähän kaikkia, jotka eivät olleet kuin minä. Onneksi olen vuosien saatossa päässyt tästä ahdasmielisyydestä, ylimielisyydestä ja suoranaisesta tyhmyydestä pois. Nykyisin yritän välttää mielessäni tuomitsemasta mitään tai ketään etukäteen. Jos nyt kuitenkin pitää joku ryhmä valita niin valitsen… Metallimiehet eli sepät, hitsarit yms. sellaiset. Perusteluiksi sanon sen, että kohtaan heitä paljon töissä.

    2. Ruokavalio! Isolle osalle tuntemistani ihmisistä green-smoothiet, gojimarjat, maca-jauheet, luomuruoat ja melkein-raakaruoka-melkein-vegeruoka -valio on enemmän kuin outo juttu. Itselleni normaali ja jokapäiväinen.

    Nyt on niin kovan gallupin ainekset, etten vaan voi olla vastaamatta; Ajan kainalokarvat!

    3. Olen aina ollut kiinnostunut ruokavaliosta. Ennen käytin paljon lisäravinteita; proteiinilisiä, hiilihydraattilisiä, kreatiinia, vitamiinivalmisteita, jauheita, patukoita, valmiita juomia ja kaikkea muuta mitä UFS:n hyllyiltä löytyi. Silloin melkeinraakaruokavegemikko olisi kuulostanut lähes naurettavalta. Nykyisillä tiedoilla se kuulostaa luonnolliselta.

    Jääkiekkoaikoina pidin kestävyysurheilua idioottimaisena ja pakollisena pahana. Nykyään asia on muuttunut; Ensi lauantaina olisi tarkoitus juosta ensimmäinen markku ja täysin vapaaehtoisesti.

  5. Tero
    syyskuu 28, 2009 9:31 pm

    JATKUU…Kommenteilla on näköjään maksimi merkkimäärä, jonka Isokauppila taas runoili täyteen 🙂

    Allekirjoitan, että hän on poliittisesti yliarvostettu. Olen itse myös huomattavasti enemmän republikaani arvoiltani, mutta mielestäni miestä/naista ei pida äänestää puolueen perusteella. Kyllä minä esim. Osmo Soininvaaraa arvostan vaikka ei kaveri ehkä kaikkia samoja arvoja kanssani jaa. McCaini olisi presidenttinä todennäköisesti ajautunut vain samaan ansaan kuin muutama viimeinen republikaani pressa. Eli siihen, että hänellä ei olisi kansan lopullista tukea. Täällä sen huomaa, että jenkit ovat HYVIN tunnevetoisia ihmisiä. Se vain ilmenee hyvin eri tavalla kuin Euroopassa. He kaipaavat karismaattisia johtajia, loistavia puhujia ja ennen kaikkea tarinoita, jotka etenevat kuin sinfonia. Ja sitä Obama tarjoaa. Totuus maan ”edusta” on ehkä eri, mutta massojen mielipiteet ratkaisevat. Uskon, että vaikka kuinka mies hommassaan huseeraa, nostaa se silti ensimmaisenä mustana pressana ihmisten uskoa tulevaan enemmän kuin olemukseltaan “Bushmainen” McCain. Ja voin kertoa, että kun näillä kavereilla on usko tulevaan, vaihtaa muutama dollari omistajaa Home Depotissa, Wall-Martissa ja Starbucksissa…ja sitä USA (=melkein koko mailmantalous) kaipaa mielestäni eniten. Lisäksi minulta on mennyt usko siihen, että kukaan USA:n pressa oikeasti mitään itse päättäisi. Eli ihan sama kumpi puolue on kyseessä, samat taustajoukot ajaa päätöksiään sisään kovalla prosentilla. Mutta kun USA:n talous on n.25% koko maailman BKT:stä, on myös hyvin tärkeää että muut maat uskovat sen kasvuun. Ja Obama tuntuu olevan muidenkin maiden mielestä hyvä valinta, joten se toivottavasti takaa kaikille paremmat oltavat.

    Mutta loistavaa kommentointia! Toi ainakin itselle aiheeseen ihan uuden kulmakertoimen…

    Mikko, tässä muuten itse keksimäni elämän totuus “dokumentti elokuva tulee katsottua, kun mies on valmis”…eli no stress, sillä halu katsoa se tulee itsekseen jos on tullakseen 🙂

    //Tero I.

    P.S. Eikö kukaan lähde tohon Mikon yllyttämään kainalokarva -galluppiin mukaan? Itse annan äänen niiden ajamiselle (kylläkin hyvin harvoin, mutta kuitenkin)…

  6. Mika
    syyskuu 28, 2009 9:34 pm

    Hieman viipyneet ytimekkään komentit:

    Aloitetaan lähes tärkeimmästä. Ajan kainalot. Vaikka hikeni tuoksuu mansikoille, ei märkäläiskä kauluspaidassa näytä siltikään hyvältä. Empiirisissä tutkimuksissani olen huomannut, että deodorantti pettää huomattavasti todennäköisemmin mikäli kainalonseutu rehottaa valtoimenaan.

    1) Oli rotu mikä tahansa, eniten silmiin pistävät negatiiviset ihmiset. Tätä on ehkä hieman vaikea kutsua stereotyypiksi, mutta kyllä semmoisen erottaa tavatessaan. En ole ikinä ymmärtänyt tätä ajattelutapaa, saatika sitten oivaltavanut. Mutta toisaalta tuo elämä ei ulkoisin perustein niin paljoa kiinnosta, että olisin valmis ottamaan asiasta selvää sen enempää.

    2) Suomalainen vaatimattomuus on hienoa, mutta toisaalta ääneenpuhumisen teho on pelottavan suuri. Kääntöpuolena näen paljon Teron mainitsemia hatun syönti -hetkiä. Koen kuitenkin että olen vahvasti plussan puolella tässä asiassa. Niin tekojen kuin ihmissuhteidenkin puolesta ja varmasti jatkan samalla mallilla. Kuitenkin, tämä on asia mikä nostaa karvoja pystyyn etc. osan keskuudessa…

    3) Hyvä aamupala = kunnon startti päivään. Se mikä aluksi tuntui mainosmiesten myyntipuheilta, osoittautui loppuviimein toimivaksi myös minulle. Päivän saldossa on mieletön ero kun päivä on käynnistetty kunnon eväillä!

  7. Tero
    syyskuu 28, 2009 9:35 pm

    Kiitos Tero, Mikko ja Antti!! Sain vahvistusta omiin ajatuksiini ja kaupan päälle loistavia uusia näkökulmia. Kuten moni varmaan ymmärsikin, tekstini pää pointti oli tuo havahtuminen, Teidän muiden kommentteja lukiessa tajusin vielä kuinka tärkeää on lisäksi ottaa rohkeasti kantaa. Mun mielestä kyky olla jotain mieltä ja kyky sanoa olleensa väärässä on upeaa. Liian moni tekee “Sveitsit” tai valitsee massojen mielipiteen, koska silloin ei ole väärässä olemisen vaara niin suuri.

    On tässä itsekkin moneen kertaan “oma hattu” jouduttu syömään kun aikaisemmat mielipiteeni ovat tehneet 180 -asteen käännöksen. Komppaan Anttia ja Mikko ravinnon puitteissa. Huh huh kuinka paljon olenkaan teollisesti muokattuja lisäravinteita ostanut menemään samaisen UFS:n hyllyltä (onneksi sieltä koska moni muu liike on huomattavasti kyseenalaisempi). Ja kun 2003 luin jotain Bill Pearlin kehonrakennuskirjaa nauroin “proteiini uskonnon” edustajana kuinka vegaani keharit on ihan BS kamaa ja otin dieettini Tony Halmeen kirjasta. Siis kelatkaa, Tony Halmeen kirjasta…kuinka terveeltä se kaveri näyttää?

    Mielummin uskallan elää ja olla väärässä kuin mitä sen vastakohta tarjoaa. Kudos kaikille, jotka ovat tämän viikon aikana ottaneet kantaa ihan mihin tahansa. Se on se mitä me kaipaamme. Mielipiteitä ja aktiivista elämän asennetta. Väärässä ollaan oltu moneen kertaan, mutta joka kerta siitä on jotain opittu. Se mielestäni kasvattaa tervettä itsevarmuutta ja samalla tasaa liian isoa egoa.

    Tero, olen muuten sun ajatuksien kanssa melkein täysin samaa mieltä. Itse asiassa jopa pelottavan paljon samoja ajatuksia/mielipiteitä kuin itselläni. Noista taloudellisista ja poliittisista ajatuksista ollaankin jo joskus puhuttu, joten haluankin nostaa uutena ton ilmastonmuutoksen tapetille. Osallistuin keväällä 2009 tulevaisuus seminaariin jossa annettiin kyllä Helsinkin Yliopiston proffan toimesta vahvoja todisteita kuinka tuo median paisuttelema “totuus” ei olekkaan ehkä ihan niin totta. Esim. hurrikaanien määrät ovat itse asiassa vähentyneet (pienimpiä hurrikaaneja lukuun ottamatta).

    Kahta asiaa en kuitenkaan täysin allekirjoita ( vaikka vielä muutama kuukausi sitten olisinkin ollut samaa mieltä) ja haluan antaa ajatuksen siemenen myö sinne suuntaan. Ehkä olen taas pahasti väärässä, mutta varmasti suot sen minulle tässä kontekstissa. Olen myös itse Pro Amerikka, mutta tässä USA:n rajalla asuessa täytyy sanoa, että bubbling under on aika paljon pommeja erityisesti kansanterveyden sekä taloudellisen älykkyyden puolella. Lisaksi koulutusjärjestelmässä on “pari” aukkoa. Siksi uskonkin, että jokin heidän toimintamallissa ei kestä pitemmällä aikavälillä päivänvaloa. Lisäksi kyseisen maan politiikoista voi olla montaa mieltä. Siitä päästäänkin asiaan josta olen vieläkin enemmän eri mieltä eli Obamaan.

  1. No trackbacks yet.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: