Etusivu > Uncategorized > Minun Afrikkani

Minun Afrikkani

Istun takan ääressä vanhassa 1800-luvulla rakennetussa kivitalossa Italian Perugiassa ja mietin, mistä itseasiassa haluaisin kirjoittaa teille forsalilaisille. Tunnen tähän blogiin kirjoittajista muutamia ja tiedän, etta joukkoonne mahtuu paljon kunnianhimoisia ihmisiä, jotka eivät pelkää seikkailua.

Itse en ole seikkailu-urheilija, mutta uskon, että voin kutsua itseäni elämäntapaseikkailijaksi. Olen asunut monissa maissa, Saksassa, Englannissa, Intiassa, Amerikassa ja Afrikassa, vain muutamia mainitakseni ja ottanut elämässäni kaikenlaisia riskejä.

Takkatulta hieman kauemmin tuijottaessani tiedän, mitä haluan kanssanne jakaa: Afrikan anteja.

Muutin Afrikkaan vuonna 2000 ja asuin ensin neljä vuotta Tansaniassa toimien muun muassa Suomen suurimmassa kehitysyhteistyöprojektissa mediakonsulttina, Itä-Afrikan ainoan musiikki- ja viihdekanavan East Africa Televisionin tuotanto- ja ohjelmapäällikkönä sekä Yleisradion Afrikan avustajana. Tansaniasta muutin Ugandaan, missä työskentelin muutaman vuoden paikallisen johtavan kaupallisen televisiokanavan tuotantopäällikkönä ja freelance toimittajana suomalaisille mediataloille. Minulla on Ugandassa vieläkin kesämökki, niin kuin Afrikan kotiani leikkimielisesti kutsun.

Afrikka ei jätä ketään kylmäksi. Afrikassa eläminen on kuin eläisi jollakin toisella planeetalla, missä ei päde ne samat lait, säännöt ja arvot, mihin me länsimaissa olemme tottuneet. Afrikka pakottaa ihmisen muuttumaan vaikka hän ei sitä itse haluaisikaan. Näin tapahtui minullekin. Salakavalasti ja huomaamatta persoonani ja käyttäytymiseni muuttui. Tämän muutoksen huomasin tosin vasta kun vietin Suomessa pidemmän aikaa.

Uskon siis vahvasti, että me voimme muuttua. Me voimme muuttua monella tasolla, mutta ennen kaikkea me voimme muuttua entistä onnellisemmiksi ja tasapainoisemmiksi ihmisiksi.

Omaksi yllätyksekseni tämä muutos ei merkinnyt sitä, että olisin jotenkin tehokkaampi ja saavuttaisin tavoitteitani nopeammin. Onni ei löytynytkään suuresta tukusta rahaa. Ehei. Minusta oli Afrikassa muovautunut ihminen, joka kykenee olemaan onnellinen vaikka en länsimaisin mittarein mitattuna olisi menestynyt tai taloudellisesti hyvin toimeentuleva.

Oma aikakäsitykseni ja suhtautumiseni kuolemaan oli myös heittänyt kuperkeikkaa Afrikassa vietettyinä vuosina. Masennus, josta olin kärsinyt yliopistoaikoina oli pysyvästi kuopattu Afrikan punamultaan.

Tällaisen onnellisuuden tilan saavuttaminen Afrikassa saattaa kuulostaa monen länsimaalaisen korvissa kovin kummalliselta. Niin kutsutuissa hyvinvointivaltioissa ja kehittyneemmissä yhteiskunnissa asuville Afrikka on monesti vain kaukainen maanosa, jossa ihmiset näkevät nälkää, kuolevat sodissa ja sairastavat hiv:iä. Siellähän länsimaisen median mukaan pitäisi olla vain kurjuutta.

Niin ihmeelliseltä kuin se kuulostaakin tapasin Afrikassa elämäni onnellisimmat ihmiset. Tapasin siellä myös luonteeltaan ja mieleltään vahvimmat tyypit, jotka vielä elämän suurten kriisienkin keskellä pystyvät ajattelemaan kirkkaasti.

Havaitsin, että afrikkalaisen onnellisen elämän salaisuudet olivat varsin yksinkertaisia. Tässä paljastan muutamia niistä.

1. Salaisuus -Vain tässä hetkessä eläminen
Afrikkalainen ihminen keskittyy vain tähän hetkeen elämässään. Menneitä ei muistella eikä tulevaisuutta suunnitella. Afrikassa ei tunneta vuosi-, kuukausi-, viikko- tai päiväsuunnitelmia. Koska elämää ei voi hallita ja kontrolloida, ei sitä kannata myös liikaa suunnitella. Afrikassa elämä otetaan vastaan sellaisena kuin se tulee. Asiat menevät niin kuin ne menevät ja tämä hyväksytään. Suuret elämän tragediat, jotka ovat Afrikassa useinkin enemmän sääntö kuin poikkeus, otetaan vastaan surullisina mutta myös nöyrinä. Kuolema on luonnollinen osa elämää. Se pysäyttää tänään, mutta huomenna elämä taas jatkuu.

2. Salaisuus- Perhe on tärkein vaikka se olisikin uusioperhe tai jotakin sinnepäin
Afrikassa perhe tulee aina ensin ja siitä pidetään huolta. Afrikassa yksin ei jätetä ketään. Serkut ja kummin kaimatkin ottavat vastuun sukulaislapsista, joiden vanhemmat ovat menehtyneet. Menestymiseen tarvitaan aina tukijoukko ja tätä tukijoukkoa ei saa jättää. Yksin ei kukaan pysty mihinkään, yhdessä kaikki on mahdollista. Afrikassa on myös varsin löyhä perhekäsitys. Afrikkalaiseen perheeseen saattaakin kuulua minun, sinun ja muidenkin lapsia, mummoja, tätejä ja setiä. Ja vaikka perhe vanuisi, venyisi ja paukkuisikin, se pysyy silti aina perheenä. Mitä ikinään tapahtuisikin. Perhe on Afrikassa voimavara. Tarkoitettiin sillä sitten lapsenhoito tai rahallista apua. Mitä tahansa. Perhe pysyy Afrikassa perheenä – aina.

3. Salaisuus -Huomennakin on uusi päivä
Afrikassa ei ole kiire minnekään. Asioita hoidetaan ja töitä tehdään stressaamatta. Jos tänään ei saada jotakin valmiiksi, ei maailma lopu siihen vaan sitä voi jatkaa huomennakin. Ja vaikka Afrikassa olisi kiire, ei kuitenkaan koskaan niin kiire, etteikö olisi aikaa rupatella ystävien kanssa tai pysähtyä kadulla vaihtamaan kuulumisia. Kaikilla asioilla on Afrikassa oma luonnollinen aikansa valmistua. Tänään, huomenna, ylihuomenna tai joskus. Siihen asti otetaan vain rauhallisesti.

4. Salaisuus – Toisia pitää kunnioittaa
Suvaitsevaisuus on ehkä yksi hämmästyttävimmistä piirteistä afrikkalaisessa kulttuurissa. Toisin kuin länsimaissa, afrikkalaiset eivät näe vaivaa toisen ihmisen uskonnollisesta taustasta. Sitä ei koeta uhkaksi ja se vain hyväksytään. Esimerkiksi itäisessä Afrikassa on varsin tyypillistä, että sekä kristityt että muslimit viettävät toistensa juhlapyhät ja tekevät töitä yhdessä samassa työpaikassa. Samassa perheessä voi Afrikassa olla eri uskonnon edustajia. Toisia kunnioitetaan vaikka he uskoisivat apinanleipäpuuhun. Uskonnosta ei tehdä Afrikassa ihmisiä erottavaa asiaa vaan se on jokaisen henkilökohtainen asia. Afrikassa annetaan kaikkien kukkien kukkia.

5. Salaisuus – Vanhukset tietävät eniten elämästä
Afrikassa vanhoja ihmisiä kunnioitetaan ja kuunnellaan, sillä heillä ymmärretään olevan eniten elämänkokemusta ja tietoa asioista. Afrikkalaisessa perhekokoukouksessa vain perheen vanhimmat ihmiset puhuvat ja nuorimpien on pidettävä suu supussa. Vanhusta ei Afrikassa työnnetä vanhainkotiin kuolemaan, vaan hän toimii perheessä aktiivisena jäsenenä niin kauan kuin kykenee. Monet mummot ja papat hoitavat perheen pienimpiä, kun vanhemmat käyvät töissä. Afrikkalaiset eivät ole sidottuja päiväkotien sulkemisaikoihin, kun perheessä puhalletaan yhteen hiileen.

6. Salaisuus- Ulkonäöllä ei ole merkitystä
Lihava nainen on afrikkalaisen kauneuskäsityksen mukaan kaunis. Tämä kauneuskäsitys juontaa juurensa siihen, että Afrikassa köyhät ihmiset ovat laihoja. Pyöreys on tervettä Afrikassa ja näin myös ihailtua. Afrikasssa ei naisten tarvi miettiä joka hetki omia mittojaan eikä muutenkaan ulkonäköä, sillä Afrikassa on tärkeämpää se millainen ihminen on kuin se miltä hän näyttää. Afrikassa saa olla ihan vain ihminen eikä tarvi yrittää olla jokin superolio, jonka täytyy vielä 70-vuotiaanakin näyttää kaksikymppiseltä. Afrikassa ihmisen luonteenominaisuudet ovat tärkeämpiä kuin fyysinen olemus.

7. Salaisuus – Tanssien murheiden ylitse
Afrikkalaiset rakastavat musiikkia ja tanssia. Tanssia voidaan vaikka kotona olohuoneessa, jos siltä tuntuu. Sillä ei ole niin väliä missä tai miten tanssitaan tai onko tekniikka hallinnassa. Kukaan ei myöskään kiinnitä huomiota soittajien tekniseen taituruuteen. Afrikassa pääasia on, että tanssitaan mahdollisimman paljon. Elämä saa olla hauskaa eikä töitäkään tarvi tehdä naama irveessä ja vakavana. Afrikassa esi-isien esi-esi-esi-esi-esi-isätkin tiesivät, että tanssimalla moni ongelma katoaa elämästä, pahat henget karkotetaan ja ilo astuu elämään.

Voisin jatkaa Afrikasta ja afrikkalaisen elämän saloista loputtomiin, mutta jätän jotakin teidän itsennekin koettavaksi, mikäli sinne päin maailmaa eksytte.

Minulla on tapana sanoa, että jokaiselle tekisi hyvää hukkua Afrikkaan edes kerran elämässään. Jos uskallatte, suosittelen teitä lämpimästi tekemään niin.

Sillä, kun hukkuu, löytää aina myös jonnekin.

Toivotan teille kaikille onnellisia jouluhetkiä ja elämäämullistavia löytöretkiä uudella vuodelle 2010!

Italian Perugiasta
Katariina Laurila

Kirjoittaja on media-alan yrittäjä, toimittaja, tuottaja, ohjaaja, kirjoittaja ja näyttelijä, joka pyörii ja hyörii Suomen lisäksi Afrikassa, Amerikassa ja Italiassa.

Mainokset
Kategoriat:Uncategorized
  1. Ei kommentteja.
  1. No trackbacks yet.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: