Etusivu > Uncategorized > Rakas Päiväkirja

Rakas Päiväkirja

Uuden vuoden kunniaksi ajattelin muistella taaksepäin viime vuoteen ja jakaa kanssanne tapahtumia liittyen elämänalueeseen, jonka koen muuttuneen itselläni eniten mennen vuoden aikana.

Esittelen kuitenkin itseni ennen päiväkirjaotteita, jotta saatte hieman kuvaa minusta. Hei, olen Anu, lihansyöjä. En oikein koskaan ole välittänyt vihanneksista tai hedelmistä – enkä varsinkaan niiden syömisestä. Kuten eräs ystäväni hyvin totesi, olen tyttö joka elää lähinnä lihalla ja maidolla. Näin siihen asti, kunnes tapasin elämäni miehen.. (Alku on aika lipevä, mutta ainakin tämä myisi jenkkimarkkinoilla, heh. 😉

————

Rakas Päiväkirja…
11.2.2009
Itken riidan päätteeksi ja totean: ”Mä tykkään lihasta ja haluan päivässä ainakin yhden lämpimän ruuan. Ei salaatti oo mikään oikee ruoka, ei ainakaan jos on kova nälkä. Enkä mä tiedä kannattaako meidän edes alkaa seurustella, jos ei koskaan voida syödä yhdessä”.
Olin tavannut ihanan pojan joitakin kuukausia aiemmin ja meillä oli todella mukavaa yhdessä. Kummallista oli, että lähinnä ruokatottumukset aiheuttivat eniten väittelyitä. En voinut ymmärtää että joku elää melkein ilman lihaa ja kutsuu esimerkiksi veteen laitettuja kaurahiutaleita ja kuivattuja marjoja raakapuuroksi! Kuvitelkaa, raakapuuroksi?!? Se on mysliä veden kanssa, ei mitään muuta..
8.4.2009
Olemme ravintolassa ja poikaystäväni tilaa meille ruuat: ”Pekonipasta ja vuohenjuustosalaatti, kiitos.” Hieman myöhemmin tarjoilija tuo annokset ja asettaa salaatin eteeni. Meitä hymyilyttää kumpaakin ja tarjoilijan lähdettyä vaihdamme lautasia, jotta saan vihdoin himoitsemani pekonipastan eteeni.
Tämä on niin tuttua. Koen kärsiväni huutavaa vääryyttä, koska aina ajatellaan että tytöt syövät salaatteja. Hah, sanon minä. Minuun uppoaa helposti 350 gramman pihvillä oleva hampurilaisateria, isot kebabranskalaiset extra-lihalla tai vaikka krapulapäivään sopiva perhepizza ja 1,5 litraa limsaa.

Äskeisen ajatukseni jälkeen kuitenkin tajuan, etten ole moneen kuukauteen syönyt yhtäkään kebabia tai perhepizzaa. Edellä mainittuja pienempiä hampurilaisaterioita kylläkin -ja niitäkin vain muutaman. Huomaan, että omissa mielipiteissäni pekonipastakin on muuttunut jo ”mättöruuaksi”.. Että mitä?

23.5.2009
…SURRUR SURRUR…
Kello on kymmenen illalla ja Mikko häärää blenderin kanssa keittiössä. ”Tätä kutsutaan vihersmoothieksi, tää on tosi terveellistä. Mä laitan tähän esimerkiks lehtikaalia, vähän rucolaa, siemeniä, banaania, marjoja, hunajaa ja tietysti vettä. Haluutko maistaa?”
Hyi hitto, minkä näköistä. Kannu on täynnä vihreänruskeaa mömmöä, joka näyttää enemmän sammakkolammesta saadulta kamalta kuin miltään, minkä on voinut saada aikaan hedelmäisen salaatin aineksista. Tässä on taas konkreettinen esimerkki siitä, miten kaikki terveellinen on aina pahaa.. Mun puolestani se aine saa olla vaikka kuinka kuitupitoista, hitaasti ja tasaisesti energiaa antavaa ja ruuansulatukselle helppoa käsitellä, en aio maistaa. En ikinä.
Oli kuitenkin pakko maistaa; jos ei muun takia, niin pääsisinpähän ainakin sanomaan etten pitänyt mausta. Ja pari viikkoa ensimmäisen kohtaamisen jälkeen, otan aina aamuisin mukaan pullollisen smoothieta evääksi töihin. Vihersmoothie voitti tämän erän.
20.6.2009
”Hei Mikko, mitä nää pussukat on? Täs lukee joku Maca ja tääl toises on jotain punaisia rusinoita. Ja miks ihmeessä meidän hellan päällä on jotain vihreetä putua?”
Mun -anteeks, siis meidän- keittiö on joutunut invaasion kohteeksi. Yhdestä isosta laatikosta on mystisesti kadonnut kaikki leivontavälineeni ja tilalla on ainakin viisi kuusi erilaista pussia pähkinöitä ja siemeniä, niitä hemmetin punaisia rusinoita, pussillinen jotain kummaa vaaleaa jauhetta, kaakaopapuja sekä kaksi pussia jotain vihreitä tabletin näköisiä juttuja. Ymmärrän pähkinät ja siemenet (niistä tykkään muutenkin), mutta se kaikki muu..
Ei muuta kuin suorittamaan kuunteluoppilaana lyhyt oppimäärä laatikon sisällöstä; Gojimarjat (ne rusinat): supermarjoja, Maca-jauhe: täynnä mineraaleja, hivenaineita, energiaa sekä stressinpoistoa, Spiruliina (vihreä tabletti nro I): kokoon puristettua levää, sisältää paljon kaikkea hyvää sekä Chlorella (vihreä tabletti nro II): kokoon puristettua levää, sisältää myös paljon kaikkea hyvää ja lisäksi poistaa kropasta raskasmetalleja.
Hmm, insinöörinä pitäisi kai olla innoissaan tästä kaikesta tieteellisyydestä, jota kropan tarvitsemiin hivenaineisiin ja antioksidantteihin liittyy, mutta jotenkin kaikki on niin monimutkaista. Mielessä käy kieltämättä vaihtoehto, että edellisen oppitunnin jälkeen voisi vaan tehdä pekonipastan ja katsella tyytyväisenä CSI:n telkasta..
2.7.2009
Viikko-ostoksilla Prismassa; ensin 20 minuuttia vihannesosastolla, sen jälkeen ohi kävellessä kalatiskistä jotain, hieman juustoa, maitohyllyiltä kevytmaitoa ja luomujogurttia, sitten vehnänalkiopasta, pähkinät sekä hiutaleet ja viimeisenä marjat pakastealtaasta.
Parin kuukauden yhteiselon jälkeen olen jo tottunut salaatteihin pääruokana, vaikkakin haluan usein että niissä on mukana myös jotain proteiinia, oli se sitten kalaa, valkoista lihaa tai juustoa. Olen myös opetellut metsästämään vihannesosastolta parhaat palat (mielellään luomuna) salaattitarpeista, hedelmistä ja smoothieen tarvittavista osista. Taas erävoitto, tällä kertaa hevi-osastolle.
16.8.2009
”Perataan hei nyt nää loputkin, ettei jää huomiselle.. Ei hitto miten pieni tää pakastin on, eihän tänne mahdu yhtään mitään!! Ja mä en sitten halua että noi kaikki menee smoothieihin”
Poimimme vanhempieni luota 10 litraa punaisia ja 7 litraa mustia viinimarjoja sekä 4 litraa vadelmia. Sen lisäksi saimme metsästä saaliiksi vielä 5 litraa mustikoita. Kaksion jääkaappi-pakastimen pakastinosuus oli hieman kärsimässä moisesta määrästä, mutta oltiin tyytyväisiä, että saatiin niinkin paljon mahtumaan. Onpahan sitten koko talveksi omia marjoja.. Tai sitten ei.

Jo viikko marjojen pakastamisesta tajusin, että ne olivat hyvää vauhtia kulumassa vihersmoothieihin, joista ne eivät edes maistu kunnolla! Arrgghh! Olisin halunnut että ne säästetään, jotta ne olisi voinut käyttää johonkin hyvään, kauppojen marjat menköön pirtelöihin!! (Ja tätä näkökulmaa todistetusti ei ymmärrä kuin toinen nainen, testattu on..)

5.10.2009
”Tää on tällaista hyvää tekevää ainetta, samaa kuin luontaisesti hedelmissä. Se palauttaa kropan emästasapainon, koska (varsinkin lihaa syövillä) kropasta tulee helposti hapan. Kokeiltiin tätä joskus Teron kanssa ja se maistu todella pahalta, vaikka porukka väitti ettei se maistu veden kanssa miltään. Nyt on pakko kokeilla uudestaan.. Hei, ei tää maistu, ihan kuin pelkkää vettä jois. Kokeile säkin!”
No niin juuri. Sekoitin lusikallisen kiteistä ainetta vesilasilliseen ja siinä sitä oltiin –elämäni pahimmalta maistuvan vesilasin kanssa seuraavat kymmenen minuuttia!! Johtopäätös oli se, että olen todella hapan, ei auta vaikka kuinka yrittäisi hymyillä.. Ainoa keksimäni hyvä syy jatkaa sen litkun juomista kaksi kertaa päivässä on se, että kitkerään makuun verrattuna normaali vesi maistuu paremmalta kuin koskaan. En nimittäin ikinä ole pitänyt vedestä (ellen ole todella janoinen), joten on uskomaton muutos huomata olevansa tyytyväinen pelkän veden mausta. Ja totta kai haluan myös nähdä, josko jonain päivänä en enää ole hapan, enkä siis myöskään enää maista MSM:ää vedessä.

28.12.2009
”Joo, mä oon jättänyt leivänkin oikeestaan kokonaan pois, pastaa syödään silloin tällöin. Ollaan tultu siihen tulokseen, että järkevin tapa on syödä mahdollisimman vähän tyhjiä hiilareita ja sokeria, yritetään keskittyä kasviksista saataviin hiilareihin ja protskuun, sen lisäks kalaa ja valkoista lihaa ja tietty ne rasvat. Tärkeintä on, et söis niinku terveellisesti tarpeeks rasvoja, jotta energia kuluis niistä eikä lihaksista. Jaa mehua? Kyl mä otan vettä mieluummin, oon alkanu juomaan sitäkin enemmän.”
Iltateekeskustelun tässä vaiheessa hyvä ystäväni Kaisa alkoi nauraa ja kysyi kuka mä olen ja mitä olen tehnyt Anulle. Tajusin itsekin, että ruokailutottumukseni ovat tainneet muuttua vuodessa aika paljon ja ehdottomasti hyvään suuntaan.
————
Siinä se, mennyt vuosi ruokailun näkökulmasta. En voi sanoa muuta kuin että olen hyvin tyytyväinen tähän hetkeen; syömme Mikon kanssa paljon useammin samaa ruokaa kuin alussa, mahani toimii paljon paremmin kuin vuosi sitten, olen oppinut syömään myös keitettyä kukkakaalia (porkkana ei kyllä mene vieläkään), olen laihtunut nelisen kiloa pelkästään ruokailun muutoksilla -ja minulla on vieläkin pakastimessa kaksi litraa keräämiämme vadelmia odottamassa rahkan tai jonkun muun terveellisen herkun tekoa!
Itselleni oli myös hyvin tärkeää huomata se, että muutos on mahdollinen. Pystyin muuttamaan tapojani, vaikka ajattelin että se on mahdotonta. Sen tiedon voimin aion tämän vuoden aikana saada liikunnan jokapäiväiseksi osaksi elämääni. Ja se on minun uuden vuoden lupaukseni.
Hyvää uutta vuotta kaikille sekä tahdonvoimaa lupausten tekemiseen ja toteuttamiseen!
Anu
(Loppukaneettina todettakoon, että pahoittelen käyttämääni hyvin epävirallista termistöä kuvaillessani esim. niitä meidän laatikossamme olevia ”hyvää tekeviä juttuja”. 🙂 Tämän blogin lukijoissa on varmasti monia, joille nuo aineet ovat tutumpia ja jotka pystyvät kertomaan tarkempaa tietoa ko. tuotteista. Aineiden nimet ovat kuitenkin oikein, joten googlaamallakin tietoa pitäisi löytyä.)
Mainokset
Kategoriat:Uncategorized
  1. Mixu
    tammikuu 22, 2010 8:00 am

    Kerrassaan loistavan oivaltavaa tekstiä! Taas kerran muistutus myös omalle kohdalle ruokavalion muutoksen tärkeydestä…

  2. Tero
    tammikuu 22, 2010 8:00 am

    Sytyn. Sytyn niin paljon. Tämä teksti toteuttaa täydellisesti tämän blogin ajatusta jakaa arjen pieniä oivalluksia. Jotenkin vaan pystyin näkemään noi kaikki tilanteet tapahtuvan juuri kuten kirjoitit.

    //Tero

    ps. En mää siitä MSM -vedestä liikaa vieläkään diggaa!!

  3. Lepantti
    tammikuu 22, 2010 8:00 am

    Parasta 😀

  1. No trackbacks yet.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: