Todella hyviä näkemyksiä Jaakko! Ihan loistavia! Pettäminen, jättäminen ja mättäminen saattaa olla myös noidankehä joka kasvaa kuin lumipallo. Kirjoitukseni hypoteesi oli, että nämä kolme asiaa ei ole hyviä juttuja mutta tiedostan kyllä että joidenkin mielestä ”bad boy” henki on upeaa.
1. Kyllä tätä huomaa monilla elämän osa-alueilla. Syylistyn tähän myös itse ja se varmasti ruokkii myös muissa samanlaista käytöstä. Haluaisin tähjän ajatukseen liittää liiallisen tuomitsemisen vaikutuksen ihmisten toimintaan. Voiko olla niin, että joidenkin ihmisten on pala palalta aina vaan vaikeampaa olla rehellisiä, koska pelkäävät vahvaa tuomitsemista? Sitten kun tottuu valehtelemaan, niin ns. ”pienet petokset” ei edes enää tunnu miltään. Koin itse tällaisia tuntemuksia lapsena jonkun verran ja pahimmillaan oma käsitykseni moraalista oli tosi hatara. Yhteiskuntamme on täynnä tabuja ja kieltoja ja paheksuttuja asioita ja samalla elokuvat tekevät ”bad boy” henkisistä kovanaamoista sankareita. Onko jopa trendikästä olla paha? Itse syyllistyn vielä liian usein kovaan tuomitsemiseen ja tiedän, että se houkuttelee ihmisistä epäluotettavaa käytöstä esiin.
2. Kiittäminen on minunkin mielestäni paras keino. Tällaisten asioiden ääneen sanominen ja osoittaminen on monille vaikeaa. Myöskin rehellisten ihmisten tärkeyden tiedostaminen helpottaa kiitollisuutta ainakin omasta mielestä.
Kommentteja vielä Mikan juttuihin. Loistavia käytännönläheisiä vinkkejä ja näkemyksiä. Ironista oli, että mulle tuli hyvä olo (!) kun kuulin että myös muut ovat huomanneet asian jokaisella elämän osa-alueella. Eihän se kuitenkaan hyvä asia varmaan ole.
Tutkin muuten tarkennan Transaktioanalyysiä jonka kautta löysin omasta mielestäni suuri ajatuksia aiheeseen. Oma toimintani on ajattelu (faktat) ja luovuus pohjaista kun taas meidän yhteiskunta ohjaa valtaosaa ihmisistä passiivisen lapsen toimintamalliin. Olisi pitkä aihe, mutta uskon että kyseessä on enemmän kulttuurin ohjaama tunnereaktio.
a) 1.KYLLÄ. Riippumatta elämän osa-alueesta. Oli se sitten elinkeinoon liittyvä (yrittäminen / palkkasuhde), harrastustoimintaan (vapaa-aika), henkilökohtaisiin suhteisiin (ystävyys / parisuhde) 2. KYLLÄ. Osa tapauksista selvittyy huonolla viestinnällä, mutta suuri osa pohjautuu vastapuolen toimintatapoihin & ”todellisiin arvoihin”.
b)1 Paras tapa mielestäni, on tuo mitä teit. Kiittäminen. 2. Yksi hyvä mittari on varmasti se, että miten henkilöt kohtelevat muita heidän arvomaailmassaan ”vähemmän tärkeitä” ihmisiä. Pettämiset (oli tapa mikä tahansa) juontavat osaltaan aina priorisointiin. Mikäli henkilö kohtelee myös näitä äsken mainittuja samalla tavalla kuin henkiöä, joka maksaa hänen palkkansa / tilaa tuotteensa, on mahdollisuudet huomattavasti valoisemmat.
Kiitos kommenteista. Sulle tyypilliseen tapaan ylitoimitit. Sellaisia ihmisiä mun mielestä ei ole liikaa maailmassa. Sun tarkennukset varmasti avasivat muille sun lausahduksen taustoja. Itselle ne oli jotenkin itsestään selvyyksiä ja koska se meni metrin aiheen ohi, ne jäivät tällä kertaa avaamatta jo valmiiksi pitkään tekstiin. Kiitos siis tästä!
Mitä viimeiseen kappaleeseen tulee, haluan jakaa yhden ajatusketjun. Raha = valtaa Valta = statusta ja egoa Status = toisten ihmisten mielipiteitä susta Toisten ihmisten mielipiteet susta = ystävyyden ydin
Musta sun keksimä lause liiketoimintaan pätee pirun hyvin myös muuhun elämään. Tästä totta kai saa olla eri mieltä. Itsekkin olin eri mieltä alkuun, mutta noi tutkimukset tukivat toista näkökulmaa.
Jaahas, jaahas, olit löytänyt meikäläisen RUK-kuvan (RUK:n pj mallia K225) 🙂
Lenkkipolkujen letkautus alkaa elämään legendaa, joten pieni taustoitus lienee siis paikallaan.
”On olemassa riski, että yhtiökumppani pettää, jättää tai mättää”
Yhtiökumppanin pettäminen ei niinkään tarkoita sitä, että liikekumppanisi rakentelisi isoa kuplaa selkäsi takana vaan enemmänkin pientä epäluotettavuutta. Kun on kyse rahasta, valitettavan monella ihmisellä on taipumuksena kirjata ylimääräisiä työtunteja, selittää asiat itselleen parhaalla tavalla tai muulla pienellä vilungilla ottaa itselleen extraa. Kuinka moni oikeasti tietää esimerkiksi yhtiökumppaninsa todelliset työtunnit verrattuna laskutettuun? Eräs itseäni viisaampi opetti, että bisneksessä luottamuksen voi menettää vain kerran ja epäluotettavien ihmisten kanssa ei kannata toimia, joten on parasta katkaista välit kerrasta. Toinen taas opetti, että kerran voi antaa vilpin anteeksi, mutta toisella kerralla kannattaa kävellä ulos.
Yhtiökumppaneiden jättämisellä tarkoitan esimerkiksi tilanteita, joissa kaveriporukka on perustanut yrityksen ja toiminut jonkin aikaa yhdessä. Jossain vaiheessa joku näistä kavereista saa ”ylivoimaisen työtarjouksen” eli ostetaan kilpailijan tai muun toimijan toimesta ulos. Siinä kysytään lojaaliutta alkuperäistä kaveriporukkaa kohtaan. Harva jättää tarttumatta henkilökohtaiseen tarjoukseen ja kun paras lenkki lähtee, hajoaa usein muukin paletti.
Se, että yhtiökumppani mättää, tarkoittaa sitä, että hän ei vain yksinkertaisesti pysty täyttämään ruutuaan. Hän on laiska, aikaansaamaton tai muulla tavoin porukan heikoin lenkki, joka olisi vaihdettava, jos yritystoimintaa aiotaan viedä eteenpäin. Liika kollektiivisuus ja kaverihenki helposti hidastavat tämän välttämättömän epäkohdan esillenostamista, vaikka kaikki firmassa tietävät faktan. Jos ongelmaa ei korjata välittömästi, pamahtaa se jossain vaiheessa kunnolla kasvoille tai ryvettää yhtiön toimintakulttuurin. Sad but true.
Summa summarum:
En ole pessimisti. Yrittäjyys kannattaa aina, mutta aina kaikki ei mene niin kuin on alun perin suunniteltu eli ”second thought” lienee usein paikallaan.
Omistajuudessa ja armeijassa tasajako ei ole taktiikkaa eli en usko kollektiiviseen omistajuuteen ja yhteisyrittäjyyteen.
Liiketoiminta on kahta asiaa, rahaa ja valtaa, eikä näitä tule sekoittaa ystävyyssuhteeseen. Näiden kahden asian suhteen ihmiset eivät ole luotettavimmillaan. Sinisilmäinen ei kannata olla.
Nyt täytyy sanoa, että tämä kirjoitus osui itselläni sellaiseen paikkaan, että se jäi mieleen pyörimään. Kun tätä asiaa miettii, niin on helppo päästä todella syvälle tärkeisiin asioihin. Sori, että tästä tuli näin pitkä teksti.
1. Huomaan kyllä ihmisten aika-ajoin pettävän, jättävän ja mättävän lähelläni. Itseäni tässä kysymyksessä mietityttää se, että kun koen ihmisen pettävän, niin uskon nimenomaan tämän johtuvan Jaakon esittämästä ajatuksesta, että se on osittain lähtöisin meistä itsestä. Kun lueskelin näitä eri ihmisten vastauksia, niin pystyn allekirjoittamaan etenkin Mikan vastaukset aikalailla täysin.
Kun loppupeleistä kyse on jollain tasolla Arvojen kohtaamisesta, niin itseäni mietityttää, että kumpi lopulta pettää, jättää ja mättää? Olenko se minä, kun en arvosta toisen ihmisen arvoja (toista ihmistä)? Vai onko se toinen osapuoli kun ei arvosta minua? Millä tavalla tässä pystyy vetämään rajan?
Voisiko kyse kuitenkin olla siitä, että todellisuudessa ihmiset eivät mätä, vaan heidän välinen suhde mättää?
Kun suhteen kipinä on ensin syttynyt (arvot kohtaavat jollain tasolla)ja sitten päättyy, niin se pitäisi olla jomman kumman tai kummankin Arvoihin pohjautuva teko. Voiko olla, että ihminen voi pettää 2 tavalla: Kun toimii Arvojensa mukaan tai Kun ei toimi Arvojensa mukaan?
2. Suhteessa toimii aina 2 osapuolta ja suhde on heidän yhteinen ”luomuksensa”. Kun muistaa kiittää suhteen toista osapuolta, niin se on selkeä signaali hänelle suhteen merkityksestä ja tekee suhteesta arvokkaan myöskin kiitoksen saajalle.
Koen jotenkin itse, että omien Arvojeni näkyminen elämisessäni ja saman aikaisesti toisten ihmisten arvostaminen, määrittää erittäin paljon sen minkälaisia suhteita saan aikaiseksi erilaisten ihmisten kanssa. Jos taas joku pettää, jättää tai mättää, niin uskoisin sen johtuvan myöskin siitä, että toiselle osapuolelle ei ole täysin kirkkaana hänen omat elämänarvonsa. Ne kun muokkautuvat kaikille tavallaan ja omalla ajallaan:)
Tämä oli tämmöistä ajatuksen juoksua ja oikeaa vastausta ei varmasti tässäkään löytynyt. Mutta juurikaan tärkeämpää pohtimisen aihetta en itse keksi:)
Ihan kaikkii kysymyksiisi en ole vielä itse löytänyt vastauksia, joten kommentoi vain paria kohtaa:
a) Ajatuksesi, että ihmiset ei mätä vaan heidän suhteensa on briljantti. Pöllin heti oman mindsettiini. Mutta entäs pettäminen? Tai jättäminen? Jos joku jättää mut, niin tavallaan jpetänkö mää sen toisen ennen sitä jotenkin?
b) Usein puhutaan arvojen kautta elämisestä ja arvojen merkityksestä, mutta yksi asia tässä mietityttää. Meinaan jos moni ei kuitenkaan elä niiden kautta, mistä niiden henkilöiden oma toiminta sitten syntyy? Eli jos ei arvoista niin mistä sitten? Vai onko heidän oma arvonsa vahva individualismi? Muut tulee kakkosena, koska mun tarpeet menee muiden edelle…
Mutta hyviä ajatuksia Sauli! Jään näitä pohtimaan.
Live Your Dreamlist 
Todella hyviä näkemyksiä Jaakko! Ihan loistavia! Pettäminen, jättäminen ja mättäminen saattaa olla myös noidankehä joka kasvaa kuin lumipallo. Kirjoitukseni hypoteesi oli, että nämä kolme asiaa ei ole hyviä juttuja mutta tiedostan kyllä että joidenkin mielestä ”bad boy” henki on upeaa.
1. Kyllä tätä huomaa monilla elämän osa-alueilla. Syylistyn tähän myös itse ja se varmasti ruokkii myös muissa samanlaista käytöstä. Haluaisin tähjän ajatukseen liittää liiallisen tuomitsemisen vaikutuksen ihmisten toimintaan. Voiko olla niin, että joidenkin ihmisten on pala palalta aina vaan vaikeampaa olla rehellisiä, koska pelkäävät vahvaa tuomitsemista? Sitten kun tottuu valehtelemaan, niin ns. ”pienet petokset” ei edes enää tunnu miltään. Koin itse tällaisia tuntemuksia lapsena jonkun verran ja pahimmillaan oma käsitykseni moraalista oli tosi hatara. Yhteiskuntamme on täynnä tabuja ja kieltoja ja paheksuttuja asioita ja samalla elokuvat tekevät ”bad boy” henkisistä kovanaamoista sankareita. Onko jopa trendikästä olla paha? Itse syyllistyn vielä liian usein kovaan tuomitsemiseen ja tiedän, että se houkuttelee ihmisistä epäluotettavaa käytöstä esiin.
2. Kiittäminen on minunkin mielestäni paras keino. Tällaisten asioiden ääneen sanominen ja osoittaminen on monille vaikeaa. Myöskin rehellisten ihmisten tärkeyden tiedostaminen helpottaa kiitollisuutta ainakin omasta mielestä.
Saly 🙂
Kommentteja vielä Mikan juttuihin. Loistavia käytännönläheisiä vinkkejä ja näkemyksiä. Ironista oli, että mulle tuli hyvä olo (!) kun kuulin että myös muut ovat huomanneet asian jokaisella elämän osa-alueella. Eihän se kuitenkaan hyvä asia varmaan ole.
Tutkin muuten tarkennan Transaktioanalyysiä jonka kautta löysin omasta mielestäni suuri ajatuksia aiheeseen. Oma toimintani on ajattelu (faktat) ja luovuus pohjaista kun taas meidän yhteiskunta ohjaa valtaosaa ihmisistä passiivisen lapsen toimintamalliin. Olisi pitkä aihe, mutta uskon että kyseessä on enemmän kulttuurin ohjaama tunnereaktio.
Salut T,
Tässä omia kokemuksia & ajatuksia.
a) 1.KYLLÄ. Riippumatta elämän osa-alueesta.
Oli se sitten elinkeinoon liittyvä (yrittäminen / palkkasuhde), harrastustoimintaan (vapaa-aika), henkilökohtaisiin suhteisiin (ystävyys / parisuhde)
2. KYLLÄ. Osa tapauksista selvittyy huonolla viestinnällä, mutta suuri osa pohjautuu vastapuolen toimintatapoihin & ”todellisiin arvoihin”.
b)1 Paras tapa mielestäni, on tuo mitä teit. Kiittäminen.
2. Yksi hyvä mittari on varmasti se, että miten henkilöt kohtelevat muita heidän arvomaailmassaan ”vähemmän tärkeitä” ihmisiä. Pettämiset (oli tapa mikä tahansa) juontavat osaltaan aina priorisointiin. Mikäli henkilö kohtelee myös näitä äsken mainittuja samalla tavalla kuin henkiöä, joka maksaa hänen palkkansa / tilaa tuotteensa, on mahdollisuudet huomattavasti valoisemmat.
Kiitos kommenteista. Sulle tyypilliseen tapaan ylitoimitit. Sellaisia ihmisiä mun mielestä ei ole liikaa maailmassa. Sun tarkennukset varmasti avasivat muille sun lausahduksen taustoja. Itselle ne oli jotenkin itsestään selvyyksiä ja koska se meni metrin aiheen ohi, ne jäivät tällä kertaa avaamatta jo valmiiksi pitkään tekstiin. Kiitos siis tästä!
Mitä viimeiseen kappaleeseen tulee, haluan jakaa yhden ajatusketjun.
Raha = valtaa
Valta = statusta ja egoa
Status = toisten ihmisten mielipiteitä susta
Toisten ihmisten mielipiteet susta = ystävyyden ydin
Musta sun keksimä lause liiketoimintaan pätee pirun hyvin myös muuhun elämään. Tästä totta kai saa olla eri mieltä. Itsekkin olin eri mieltä alkuun, mutta noi tutkimukset tukivat toista näkökulmaa.
Jaahas, jaahas, olit löytänyt meikäläisen RUK-kuvan (RUK:n pj mallia K225) 🙂
Lenkkipolkujen letkautus alkaa elämään legendaa, joten pieni taustoitus lienee siis paikallaan.
”On olemassa riski, että yhtiökumppani pettää, jättää tai mättää”
Yhtiökumppanin pettäminen ei niinkään tarkoita sitä, että liikekumppanisi rakentelisi isoa kuplaa selkäsi takana vaan enemmänkin pientä epäluotettavuutta. Kun on kyse rahasta, valitettavan monella ihmisellä on taipumuksena kirjata ylimääräisiä työtunteja, selittää asiat itselleen parhaalla tavalla tai muulla pienellä vilungilla ottaa itselleen extraa. Kuinka moni oikeasti tietää esimerkiksi yhtiökumppaninsa todelliset työtunnit verrattuna laskutettuun? Eräs itseäni viisaampi opetti, että bisneksessä luottamuksen voi menettää vain kerran ja epäluotettavien ihmisten kanssa ei kannata toimia, joten on parasta katkaista välit kerrasta. Toinen taas opetti, että kerran voi antaa vilpin anteeksi, mutta toisella kerralla kannattaa kävellä ulos.
Yhtiökumppaneiden jättämisellä tarkoitan esimerkiksi tilanteita, joissa kaveriporukka on perustanut yrityksen ja toiminut jonkin aikaa yhdessä. Jossain vaiheessa joku näistä kavereista saa ”ylivoimaisen työtarjouksen” eli ostetaan kilpailijan tai muun toimijan toimesta ulos. Siinä kysytään lojaaliutta alkuperäistä kaveriporukkaa kohtaan. Harva jättää tarttumatta henkilökohtaiseen tarjoukseen ja kun paras lenkki lähtee, hajoaa usein muukin paletti.
Se, että yhtiökumppani mättää, tarkoittaa sitä, että hän ei vain yksinkertaisesti pysty täyttämään ruutuaan. Hän on laiska, aikaansaamaton tai muulla tavoin porukan heikoin lenkki, joka olisi vaihdettava, jos yritystoimintaa aiotaan viedä eteenpäin. Liika kollektiivisuus ja kaverihenki helposti hidastavat tämän välttämättömän epäkohdan esillenostamista, vaikka kaikki firmassa tietävät faktan. Jos ongelmaa ei korjata välittömästi, pamahtaa se jossain vaiheessa kunnolla kasvoille tai ryvettää yhtiön toimintakulttuurin. Sad but true.
Summa summarum:
En ole pessimisti. Yrittäjyys kannattaa aina, mutta aina kaikki ei mene niin kuin on alun perin suunniteltu eli ”second thought” lienee usein paikallaan.
Omistajuudessa ja armeijassa tasajako ei ole taktiikkaa eli en usko kollektiiviseen omistajuuteen ja yhteisyrittäjyyteen.
Liiketoiminta on kahta asiaa, rahaa ja valtaa, eikä näitä tule sekoittaa ystävyyssuhteeseen. Näiden kahden asian suhteen ihmiset eivät ole luotettavimmillaan. Sinisilmäinen ei kannata olla.
Mörö kaikille:)
Nyt täytyy sanoa, että tämä kirjoitus osui itselläni sellaiseen paikkaan, että se jäi mieleen pyörimään. Kun tätä asiaa miettii, niin on helppo päästä todella syvälle tärkeisiin asioihin. Sori, että tästä tuli näin pitkä teksti.
1. Huomaan kyllä ihmisten aika-ajoin pettävän, jättävän ja mättävän lähelläni. Itseäni tässä kysymyksessä mietityttää se, että kun koen ihmisen pettävän, niin uskon nimenomaan tämän johtuvan Jaakon esittämästä ajatuksesta, että se on osittain lähtöisin meistä itsestä. Kun lueskelin näitä eri ihmisten vastauksia, niin pystyn allekirjoittamaan etenkin Mikan vastaukset aikalailla täysin.
Kun loppupeleistä kyse on jollain tasolla Arvojen kohtaamisesta, niin itseäni mietityttää, että kumpi lopulta pettää, jättää ja mättää? Olenko se minä, kun en arvosta toisen ihmisen arvoja (toista ihmistä)? Vai onko se toinen osapuoli kun ei arvosta minua? Millä tavalla tässä pystyy vetämään rajan?
Voisiko kyse kuitenkin olla siitä, että todellisuudessa ihmiset eivät mätä, vaan heidän välinen suhde mättää?
Kun suhteen kipinä on ensin syttynyt (arvot kohtaavat jollain tasolla)ja sitten päättyy, niin se pitäisi olla jomman kumman tai kummankin Arvoihin pohjautuva teko. Voiko olla, että ihminen voi pettää 2 tavalla: Kun toimii Arvojensa mukaan tai Kun ei toimi Arvojensa mukaan?
2. Suhteessa toimii aina 2 osapuolta ja suhde on heidän yhteinen ”luomuksensa”. Kun muistaa kiittää suhteen toista osapuolta, niin se on selkeä signaali hänelle suhteen merkityksestä ja tekee suhteesta arvokkaan myöskin kiitoksen saajalle.
Koen jotenkin itse, että omien Arvojeni näkyminen elämisessäni ja saman aikaisesti toisten ihmisten arvostaminen, määrittää erittäin paljon sen minkälaisia suhteita saan aikaiseksi erilaisten ihmisten kanssa. Jos taas joku pettää, jättää tai mättää, niin uskoisin sen johtuvan myöskin siitä, että toiselle osapuolelle ei ole täysin kirkkaana hänen omat elämänarvonsa. Ne kun muokkautuvat kaikille tavallaan ja omalla ajallaan:)
Tämä oli tämmöistä ajatuksen juoksua ja oikeaa vastausta ei varmasti tässäkään löytynyt. Mutta juurikaan tärkeämpää pohtimisen aihetta en itse keksi:)
Loistavia ajatuksia Sauli!
Ihan kaikkii kysymyksiisi en ole vielä itse löytänyt vastauksia, joten kommentoi vain paria kohtaa:
a) Ajatuksesi, että ihmiset ei mätä vaan heidän suhteensa on briljantti. Pöllin heti oman mindsettiini. Mutta entäs pettäminen? Tai jättäminen? Jos joku jättää mut, niin tavallaan jpetänkö mää sen toisen ennen sitä jotenkin?
b) Usein puhutaan arvojen kautta elämisestä ja arvojen merkityksestä, mutta yksi asia tässä mietityttää. Meinaan jos moni ei kuitenkaan elä niiden kautta, mistä niiden henkilöiden oma toiminta sitten syntyy? Eli jos ei arvoista niin mistä sitten? Vai onko heidän oma arvonsa vahva individualismi? Muut tulee kakkosena, koska mun tarpeet menee muiden edelle…
Mutta hyviä ajatuksia Sauli! Jään näitä pohtimaan.
Seksitutkimus joka tuo esille mielenkiintoisia asioita:http://koti.phnet.fi/petripaavola/seksitutkimus.html
Kiitos linkistä Juhani! Herätti paljon ajatuksia.