Etusivu > Uncategorized > Perhe ja yritys

Perhe ja yritys





Perhe ja yritys

Isäni täytti hiljattain 60 vuotta. Merkkipäivä meni työn merkeissä, kuten kaikki muutkin merkkipäivät ja juhlapyhät ovat tähän asti menneet. Isäni on yrittäjä. Meillä on toisessa polvessa oleva perheyritys, joka on isäni elämäntyö. Isoisäni ja isoäitini hankkivat aikanaan tiettävästi kylän ensimmäisen taksiauton. Isäni jatkoi tästä, kasvatti yritystä ja toteutti unelmansa laajentamalla linja-autoliikenteeseen. Nyt yritys on taksi- ja tilausajoliikenteeseen keskittynyt pk-yritys.

Olen perheyrittäjän poika. Olin puolet pesuharjan pituudesta, kun aloin pesemään autoja. Kannustinjärjestelmä oli kunnossa, jokaisesta pestystä autosta sai kympin ja kokeiden kympeistä lisää kymppejä. Sen verran on autoja tullut siivottua, että olen oppinut vihaamaan purukumia. En vain voi ymmärtää, miksi se pitää painaa penkin karmiin, vaikka roskakori on aivan vieressä! Kun täytin 18 oli tietenkin aika hypätä taksin rattiin. Taksin ratti on erinomainen elämänkoulu, jossa tapaa erilaisia ihmisiä ja kuulee elämäntarinoita. Sotaveteraanien ja syöpäsairaiden kuljettaminen keskussairaalaan opettaa arvokkaita elämänarvoja.



Perheyritys perinteenä

Perheyrittäjyyden professori Matti Koiranen opettaa luennoillaan, että perheyritys koostuu kolmesta tekijästä, perheestä, omistajuudesta ja liiketoiminnasta. Perheyrityksen ydinarvona on säilyttää näiden kolmen osatekijän tasapaino ja siirtää se seuraavalle sukupolvelle paremmassa kunnossa kuin se oli vastaanotettaessa. Perheyritys on paljon enemmän kuin rahallinen perintö, se on ennen kaikkea perinne. Se on moninainen oikeudellinen, taloudellinen, sosiaalinen, psykologinen ja sosio-psykologinen kokonaisuus, josta yhden osan irroittaminen ei ole mahdollista. Perheyritys saattaa tuoda vaurautta ja valtaa, mutta myös vastuita ja velvoitteita. Perheyritykseen kulminoituu usein voimakas vastuu perheestä, sukulaisista, menneistä, nykyisestä ja tulevista sukupolvista, yrityksen työntekijöistä sekä lähiympäristöstä.

Sitten kun sinä

Perheyritysperinteessä monarkismi on yhä vallalla: vanhin poika on ensisijainen perheyrityksen jatkaja. Kasvatus perheyrittäjäksi aloitetaan jo varhaisessa vaiheessa. Esimerkiksi Intiassa perheyrityksen vanhin poika viedään synnytyslaitokselta suoraan yritykseen esiteltäväksi, jotta jatkajan asema ei jää epävelväksi. ”Sitten kun sinä”-kasvatusmetodi tähtää siihen yhteen päivään, jolloin valta vaihtuu. Ei siis ihme, että perheyritys perintönä voi myös luoda paineita.

Perheyritys on myös paradoksi. Silloin kun sinulla olisi sille aikaa, sinut torjutaan. Silloin kun sinulla ei olisi aikaa, sinua tarvitaan. Perheyritystä ei myöskään johdeta kuten kauppakorkeakoulun kirjoissa opetetaan. Isä-poika-suhteessa asioiden hoitaminen on ihan oma juttunsa. ”Strategia” syntyy saunassa ja keskimääräinen ideoiden hautumisaika on 3 vuotta. Sen jälkeen toteutukseen menee vähintään kaksi vuotta. Nuoren polven ei siis kannata hötkyillä. On myös selvää, että kaksi alfaurosta ei mahdu samaan hiekkalaatikkoon.

Kysymys jatkosta

Kymmenen vuotta olen etsinyt vastausta elämäni kysymykseen: Miten minä ratkaisen perheyrityksemme kohtalon? Kysymys on tasapainon löytämisestä menneen, nykyisen ja tulevan välille. Mikä arvo on aikaisempien sukupolvien elämäntyöllä, perinteellä ja jatkuvuudella? Mitä minä haluan elämässäni tehdä? Miten voin siirtää seuraavalle sukupolvelle sen kaikkein arvokkaimman perinnön eli yrittäjyyden asenteen ilman perheyritystä? Shakespearea mukaillen: ”To own or not to own?, that is the question.”

Vastausta minulla ei vielä ole. Onneksi vielä ei ole aikakaan. Selvää on, että en olisi se, kuka olen ilman perhettä ja yritystä. Paljon olen siltä saanut, vähän vasta antanut.

Pohdittavaksi

1. Mille perinnölle tai perinteelle sinä annat arvoa?

2. Minkä asian, tavan tai opin olet vanhemmiltasi tai isovanhemmiltasi saanut, jonka haluat jatkuvan seuraavalle sukupolvelle?

3. Mihin sinut on kasvatettu?


Terveisin,


Tero Luoma


Kategoriat:Uncategorized
  1. Tero
    helmikuu 7, 2010 7:24 pm

    Asioita joita pohdin:
    1. Kulttuurilliselle ja hyvin säilyvän kiinteän omaisuuden perinnölle. Esimerkiksi terveellisien elintapojen periminen on upeaa. Lisäksi on myös upeaa periä isovaarin vanha huuliharppu tai suvun 14.sukupolvessa kulkeva metsäkaistale joka käsittää myös hieman omaa rantaviivaa. Englanniksi tämä on lyhyesti vain ”material and immaterial legacy”

    2, Tässä täytyisi varmaan eritellä ensin isän ja äidin sukujen erilaisuudet, mutta kiteytän kokonaisuuden lauseeseen ”tavan saada asioita aikaiseksi ja tehdä se homma mikä ikinä siinä tilanteessa kuuluukin tehdä” Englanniksi tämä taittuu lyhyemmin lauseeseen ”to deliver”

    3. Laaja kysymys. Tässä yksi vastaus. Minut on kasvatettu näkemään sekä muuttuva maailma mahdollisuutena (matkustelu, uusien tekniikoiden hyödyntäminen, laaja-alaisuus) ja kunnioittamaan sukumme perinteitä (sosiaalisen menestymisen näkökulma, kova työnteko ja luonnonvarojen arvostaminen). Varmaan aika ylimielistä väitää, mutta aidosti uskon että keskivertoa paremmin minut on kasvatettu olemaan kauaskatseinen arkinen ahertaja.

  2. Sauli
    helmikuu 7, 2010 10:05 pm

    Hieno kirjoitus. Pisti miettimään. Kiitos paljon tästä:)

    1. Arvostan sitä, että olen perinyt käsityksen siitä mitä on onnellinen lapsuus. Pakko mainita myös terveelliset elämäntavat.
    Perinteistä arvostan sitä, että kotihommat jaetaan tasan kaikkien perheenjäsenten kesken. Ei ole erikseen Miesten ja Naisten töitä.

    2. Tämän voi kiteyttää yhteen lauseeseen, minkä isäni on minulle joskus sanonut ja se on jäänyt päähäni soimaan, eikä tunnu lähtevän sieltä pois. Tämä lausahdus saa myöskin uusia merkityksiä kun elämässä taplailee eteenpäin.
    ”Kuppilat ja torinkulmat ovat täynnä ihmisiä jotka sanovat: Kyllä määkin, mutta… ja Oisin määkin voinut, mutta… Ei kannata olla jossittelija vaan yrittää täysillä, niin ei jää mitään jossiteltavaa”

    3. On jotenkin vaikea sanoa mihin minut on kasvatettu. Jos yritän kiteyttää asian, niin sanoisin: Mut on kasvatetu ottamaan muut ihmiset huomioon ja tekemään kovasti töitä, jotta joskus voisi saavuttaa jotain.

  3. Mikko
    helmikuu 8, 2010 12:08 pm

    Yrittäjäperheessä kasvaneena kirjoituksesi, Tero, liippasi hyvinkin läheltä omaa tilannetta.

    Pohdintoni:
    1. Arkinen ja tylsä, mutta kuitenkin tärkeä asia, joka on tullut perittyä on kovan työn tekeminen ja yrittäjähenkinen periksiantamattomuus.

    2. Like my papa used to say: Muut tekee mitä osaa, mä teen mitä haluan! Siinä on mindset, jonka haluan jakaa myös eteenpäin. 🙂

    3. Yllä oleva lause kertoo jo paljon, mutta lisätään siihen vielä joitain ”meidän perheen” arvoja: Kaveria ei jätetä (erittäin tärkeä), mikään ei ole ilmaista ja terveys on rikkaus.

  1. No trackbacks yet.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: