Etusivu > Uncategorized > Eriarvoinen yhteiskunta

Eriarvoinen yhteiskunta

Asun tällä hetkellä Rio de Janeirossa, ja jo ensimmäisen kuukauden aikana olen oppinut paljon. Yhteiskunnan jakautuminen on suuntaus monessa maassa, ja ennen kaikkea olen havainnut sen kehittyvissä maissa. Brasilia ei ole poikkeus.

Opin arvostamaan päivä päivältä enemmän Suomen yhteiskuntamallia, jossa ihmiset ovat tasa-arvoisia heidän vanhempiensa tulotasosta riippumatta ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Esimerkiksi Brasiliassa lapset leikkivät pienestä pitäen samaan luokkakuntaan kuuluvien perheiden lasten kanssa, ja oppivat sitä kautta syrjivän elämänasenteen alempia yhteiskuntaluokkia kohtaan.

Opiskelen Ibmec-kauppakorkeakoulussa, jota pidetään Brasilian Harwardina, ja sen myös huomaa, kun kävelee koulun käytävillä. Köyhiä opiskelijoita ei muutamaa stipendi-poikkeusta lukuunottamatta ole, ja tämä näkyy ihmisten asenteissa. Kun kuuluu tiettyyn yhteiskuntaluokkaan, voi vain shoppailla luksusostoskeskuksessa, käydä kalliissa ravintoloissa ja yökerhoissa sekä liikkua autolla. Ennen kaikkea suhtautuminen alempiin yhteiskuntaluokkiin on syrjivää, ja vaikuttaa että ihmiset elävät aivan eri elämää kiinnittämättä huomiota ympäröivään yhteiskuntaan. Ainoa asia mikä huomioidaan on, että on vaarallista, mutta juuri eriarvoisuus ruokkii tätä.

Olen jo tavannut lukuisia opiskelutovereitani, joilla on henkivartijat aina koulun ulkopuolella. Tunnen siis oloni todella turvalliseksi koulussa, varsinkin kun kuulin, että Brasilian rikkaimman miehen poika valitsi koulumme nimenomaan turvallisuusseikkoihin perustuen. Itse en tosin haluaisi elää henkivartijoiden keskellä, ja vaikka se suomalaisesta näkökulmasta vaikuttaa ylisuojelevalta käytökseltä, Brasiliassa on lukuisia kidnappauksia viikottain.

Riossa olen myös huomannut, että hintataso on noussut todella korkeaksi rikkaiden brasilialaisten ja turistien takia. En pysty ymmärtämään miten edes keskiluokkaiset brasilialaiset pystyvät elämään täällä. Tämä lisää syrjäytymistä, kun rikkaat pystyvät tekemään mitä tahansa, ja köyhille jää usein vaihtoehdoiksi kerjääminen tai rikollisuus.

Ongelma on, että yhteiskunnassa päätöksiä tekevät henkilöt pitävät yllä yhteiskuntajakoa, ja samalla varmistavat, että myös heidän jälkikasvunsa tarvitsee elää luodinkestävien autojen ja turvaverkkojen sisällä.

Mielestäni juuri erilaisuus saa ihmiset ajattelemaan, ja ystävät ja kontaktit erilaisista sosiaalisista piireistä ovat valtava rikkaus. Suomessa ei tule ajatelleeksi onko kaverini isä politikko, raksatyöntekijä vai yrittäjä. Monessa kehittyvässä maassa isän työ on puolestaan yksi ensimmäisistä puheenaiheista. Tämä on väärä ajattelutapa, sillä jokainen yksilö luo elämänsä itse, vaikka toki taustatekijöillä on vaikutusta.

Teksti on muistutuksena siitä, että meillä Suomessa nämä asiat ovat vielä hyvin, ja pidetään huolta, että ne myös pysyvät hyvinä.

– Mikael

Advertisements
Kategoriat:Uncategorized
  1. maaliskuu 1, 2010 5:46 am

    Tärkeä aihe! Varsinkin suomen kannalta. Uskon että vaikka hyvin on asiat tälläkin hetkellä pitää niiden eteen silti edelleen tehdä töitä. Lisäksi jos hieman keskusteltaisiin enemmän mitä eroa on tasapäistämisellä ja tasa-arvoisuudella.

  2. maaliskuu 1, 2010 7:54 am

    Hieno kirjoitus Mixu!Harmi, että kehitysmaiden käyttäytymismallit ovat niin syvälle juurtuneet ja itseään ruokkivat, ettei niitä taideta saada koskaan muutettua.. toivottavasti olen väärässä.

  3. maaliskuu 1, 2010 2:57 pm

    Toivon samaa ja uskon vahvasti, että asiat muuttuvat ainakin parempaan päin. Pitää kuitenkin muistaa, että Pohjois-Euroopan ja myös Suomen alueella on historiallisesti ollut paljon aristokraattisia piirteitä ja vahva luokkajako. Eli asiat voivat muuttua, kun ihmiset vain uskovat muutokseen, ja toimivat vähemmän itsekkäästi. Tasapäistäminen ei missään nimessä ole ratkaisu, ja ihmisille tulee antaa kunnia ja palkkio heidän tekemästään työstä sekä mahdollisuus rikastua. Kunhan tämä mahdollisuus annetaan mahdollisimman monelle.

  4. maaliskuu 1, 2010 3:38 pm

    Loistavaa pohdintaa! Tämä teksti tulee muutenkin hyvään aikaan, kun räntäkelien pieksemät Suomalaiset kaipaavat hieman kansanromantiikkaa nähdäkseen kolikon kääntöpuolen. Joskus vaan pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle. 🙂

  5. maaliskuu 1, 2010 4:32 pm

    Hienoa kuulla Mixu, etta kaikki aikasi ei ole mennyt copacabaanalla oleskeluun:)Mielenkiintoinen teksti, johon pystyn yhtymaan oman taustani kautta. Olet oikeassa siina, etta muutoksen esteena ovat pitkalti vallassa olevat, jotka useimmiten omaavat priviledge-taustan ja haluavat varmistaa sen myos jalkipolville. Nain ollen, muutoksen pitaisi naissa tapauksissa tulla paaosin ylhaalta, mutta toisaalta se on aika odotettua etta ihminen tekee lahse kaikkensa pitakseen kiinni siita mita hanella on…taman voisikin paattaa loistavan NIsargadattan sanoihin; True maturity is being ready to let go everything. Giving up is a first step, but real giving-up is the insight that there's nothing to be given up, since nothing is your property.See you soon.DEPE

  1. No trackbacks yet.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: