Antti Hynynen, Jalkapalloilija

Antti Hynynen pelaa suomifutiksen kovimmassa joukkueessa viidettä kauttaan. Kun mieheltä kysyy pitääkö hän itseään menestyjänä, vastaus nöyrältä työmyyrältä on kaksijakoinen. ”Kyllä, vaikka meriitit eivät sitä vielä suoraan näytäkkään.” Vaikka kaksinkertaisen Suomen mestari pitää saavutuksiaan vielä vähäisinä, on hän tehnyt jo sen mitä useat tuhannet suomalaisnuoret unelmoivat. Suomifutiksen huipulla pelaami‐ nen ammattilaisena parhaimmassa mahdollisessa seurassa.

Meriitit:

  • 2007 Suomen mestaruus (Tamu)
  • 2007 Suomen cupin voitto (Tamu)
  • 2006 Suomen mestaruus (Tamu)
  • 2005 Suomen mestaruus pronssi (Tamu)
  • 2004 Suomen mestaruus pronssi (Tamu)
  • 2003 Suomen mestaruus pronssi (Tamu)

Hynynen ottaa mukavan asennon piinapenkissä, valmistuen jakamaan omia ajatuksiaan ja salaisuuksiaan menestymisestä.

Mitä huippu‐urheilu vaatii?

”Tiukoissa matseissa kun kaikkia väsyttää ja kroppa joutuu äärimmilleen, ero voittajan ja häviäjän välillä on halu. Se kenellä on suurin halu menestyä, voittaa. Moni pelaaja on kykyjen puolesta tarpeeksi lahjakas päästäkseen huipulle, mutta monesti homma kaatuu johonkin muuhun. Homma ei mene niin että treenaa, treenaa, kehittyy, kehittyy, treenaa, treenaa… Toki siinä on paljon perää ja sillä pääseekin usein erittäin pitkälle. Mutta itsepohdiskelu ja henkisten ominaisuuksien läpi käyminen on suurin este menestymiselle.

Henkisestä kehityksestä ei julkisesti puhuta, mutta se joka sen vaan ymmärtää huomaa, että se on avain mihin vaan. Pitää tietenkin tietää mitä haluaa ja olla valmis tekemään paljon sen eteen töitä. Se on ehdoton lähtökohta. Sillä ihminen on pohjimmiltaa laiska eläin, asiat on helppo jättää puolitiehen.”

Uran vaikein päätös?

”Jalkapallo on ollut iso osa elämääni viisivuotiaasta lähtien. Vaikka suurin osa futisurasta tähän mennessä on ollut jonkinlaista puuhastelua, tuli siitä lopulta myös elinkeino. Eikä se ole sattumaa, kyllä se on ollut unelmana jo pitemmän aikaa. Vuonna 2000 A‐junnuissa voitetun SM‐mitallin jälkeen ura oli katkolla. Sain mahdollisuuden lähteä ulkomaille kokeilemaan ja pelästyin. Se oli juuri sitä mitä olen aina unelmoinut, mutta se tuli niin yllättäen että en tiennyt mitä tehdä.

Kieltäydyin ja pelasin seuraavan vuoden pelkästään futsalia. Kun sain rauhassa sulatella ajatusta jalkapallourasta niin tajusin, että minulla on siihen mahdollisuus, mikäli olen valmis tekemään sen työn. Tein päätöksen jatkaa ja taistella unelmani puolesta. Se ei ollut helppoa.”

Miten nousta vaikeista suvannoista?

”Se on yksi haastavimmista asioista. Monesti käy niin että onnistumiset poikivat onnistumisia, mutta valitettavasti myös epäonnistumiset poikivat epäonnistumisia. Omalla kohdalla paras tapa on käydä suoritus läpi, analysoida mitkä asiat menivät hyvin, mitkä eivät, mitä pitää muuttaa ja siirtyä eteenpäin. Analysointi pitää päättää hyvään fiilikseen, sillä useasti huono fiilis jää päälle. Sitten se moninkertaistuu ja vaikuttaa sitä kautta itseluottamukseen. Tämä on nimenomaan sitä henkistä taistoa oman pään sisällä.

Ensimmäisenä esimerkkinä tulee mieleen alkuvuoden 2007 ottelut. Se oli omalta osaa kuivaa kautta onnistumisien suhteen, kunnes huhtikuussa ensimmäisessä veikkausliigan ottelussa tulin vaihdosta kentälle ja tein maalin. Sen jälkeen homma kääntyi päälaelleen. Onnistumisia tuli useita ja kausi päättyi Suomen Cupin voitokkaassa finaalissa tehtyyn maaliin. Joskus se ottaa vähän enemmän aikaa, joskus vähemmän. Kaikki on itsestä kiinni!”

Miksi urheilu?

”Huomasin jo nuorena että urheilu antaa aivan käsittämättömiä tunteita. Sen mitä urheilulle antaa, tulee moninkertaisena takaisin. Aijemmin tai myöhemmin. On vaikea kuvailla sanoin niitä onnistumisen fiiliksiä mitä olen urallani jo saanut kokea. Onnistumisen tunteisiin jää suorastaan koukkuun, niitä haluaa vaan enemmän ja enemmän. Monesti lehdet kirjottavat jo aktiiviuransa lopettaneiden urheilijoiden kriiseistä, avioeroista, alkoholisoitumisesta ja muista vastaavista asioista. Toisaalta ymmärrän heitä, sillä ei ole itsestään selvää miten täyttää se aukko, minkä aktiiviuran lopettaminen aiheuttaa. Se on kuitenkin se asia mitä rakastaa tehdä ja sille on antanut kymmeniä vuosia omasta elämästä.”

Mitä olet joutunut uhraamaan jalkapallon takia?

”En koe että olisin joutunut uhraamaan mitään jalkapallon eteen. Se on omalla kohdalla aina ollut ykkösjuttu. En ole päivääkään katunut päätöstä jatkaa jalkapallon parissa enkä myöskään koe, että mikään muu voisi antaa minulle niin paljon kuin ammattiurheilu.”

Unelmat?

”Joukkueen tärkeässä roolissa pelaaminen. Ja tietysti ulkomaille haluan pelaamaan. Ennen kaikkea tehdä sitä elääkseen mitä rakastaa. Tällä hetkellä eniten kiehtoo Englanti ja kaupunkina Lontoo. Englannissa on uskomaton jalkapallokulttuuri ja Lontoo on kaupunkina aivan mahtava.”

Miten muuten harjoittelet kuin joukkueen kanssa?

”Katselen futisklippejä, omista ja muiden suorituksista. Yritän kokea tilanteet niin realistisesti kuin ne vain voi jälkikäteen. Syötän alitajuntaani koko ajan onnistumisia ja pikku hiljaa niistä tulee todellisuutta. Myös sängyssä makaaminen omassa hiljaisuudessa, yhdessä visioinnin, unelmoinnin kanssa antavat motivaatiota jaksamaan vaikeina aikoina ja ennen kaikkea pitävät nälkää yllä.”

Viesti kaikille?

”Mitä ikinä teetkin, anna kaikkesi sille mitä teet. Ja jos se ei tunnu jossain vaiheessa oikealta, suurella todennäköisyydellä se on poikinut jotain muuta mahtavaa tilalle. Kunhan vaan annat kaikkesi sille mitä teet.”

Hynysen määrätietoisuudesta paistaa lävitse ennen kaikkea rakkaus lajia kohtaan, sekä varmuus omaan tekemiseen. On hienoa seurata vierestä miestä joka todella tietää mitä tekee ja pistää kroppaa peliin kaikessa tekemisessään, myös tässä haastattelutilanteessa. Forsal kiittää Hynystä ja toivottaa menestyksekästä vuotta 2008.

%d bloggers like this: