Hilkka Riihivuori, Hiihtäjä

Hiihto on ollut Suomessa kautta aikojen yksi suosituimmista urheilulajeista. Kovia tekijöitä tällä kansallislajilla on ollut vuosi‐ kymmenien varrella useita. Maailmanlaajuisesti Suomi on ollut 1900 ‐luvun alusta lähtien yksi kovimmista hiihtomaista. Kolmet olym‐ pialaiset kiertäneen Riihivuoren oma paraatiaika oli 1970‐1980 luvuilla. Oman aktiiviuran jälkeen työ urheilun parissa on jatkunut aina näihin päiviin asti, eikä loppua näy. Hilkka kertoo omaa tarinaa urheilun parista, sekä antaa vinkkejä hektisen nykypäivän arjessa jaksamiseen.

Meriitit:

Olympialaiset:

  • Hopea – viesti, Sapporo 1972
  • Hopea – viesti, Innsbruck 1976
  • Hopea – 5km, Lake Placid 1980
  • Hopea – 10km, Lake Placid 1980

MM‐kilpailut:

  • Kulta – viesti, Lahti 1978
  • Hopea – 5km, Lahti 1978
  • Hopea – 5km, Oslo 1982
  • Hopea – 10km, Oslo 1982
  • Pronssi – 10km, Lahti 1978
  • Pronssi – 20km, Oslo 1982
  • Holmenkollen mitalli 1977
  • Vuoden naisurheilija 1980,1981,1982
  • Pro Urheilu tunnustuspalkinto 2005

Taustat

Pohjanmaalta kotoisin oleva Hilkka hiihti Suomea maailmankartalle tuona aikana joilloin väritelevisiot näkivät ensimmäistä kertaa päivänvalon kaupallisessa käytössä. Nuoruusvuosien muistoja maailmanmestari kuvaa seuraavasti: ”Lapsuusvuosina koulun ja hiihdon lisäksi pienessä kylässä harrastukset olivat hyvin rajattuja tämän päivän mahdollisuuksiin verrattuna. Silloin kun ei ollut mitään tietokoneita tai muita laitteita, kaikki harrastukset tulivat ulkona liikkuen. Leipät ansaittiin pöytään vanhempien maatalousyrittämisen kautta ja itselläkin tuli joka kesä lyötyä tuhannen heinäpaalia muiden töiden ohella. Kylällä harrastettiin tuohon aikaan paljon yleisurheilulajeja, kuten korkeushyppyä, pituushyppyä ja seiväshyppyä. Seiväshyppy luonnistui itseltäni kaikista parhaiten ja mikäli tuohon aikaan olisi ollut mahdollisuus naisilla kilpailla seiväshypyssä, olisi laji mahdollisesti ollut toinen.”

Kilpaurheilu

”Lajivalinta oli aika itsestäänselvyys pienestä pitäen. Hiihtokilometrejä tuli paljon ja hiihto tuntui muutenkin mukavalta. Kun jo lapsena saman ikäiset pojat hävisivät minulle reilusti, huomasin olevani hyvä, joka tietysti innosti yrittämään lisää. 12 vuotiaana naisten pääsarjalaisetkin rupesivat jäämään taakse. 1968 osallistuin huvin vuoksi nuorten EM‐kilpailujen karsintoihin (nykyisin nuorten MM‐kilpailut) ja voitin ne ylivoimaisesti. Koska alaikärajaa kilpailuihin ei ollut, pääsin edustamaan Suomea ensimmäisiin EM‐kilpailuihini 15 vuotiaana, jotka myös voitin saman tien. Sen jälkeen kävin vielä kolmet nuorten EM‐kilpailut joista muistoksi jäi pari voittoa.”

”Ensimmäisiin olympialaisiin lähdin 19 vuotiaana, joista kotiintuliaisina tuli viesti hopeaa. Noihin aikoihin Neuvostoliitto oli vahvoilla ja viestihiihdossakin itänaapurit olivat voittaneet kuudet edelliset MM‐kilpailut. Yksi makeimmista muistoista löytyy Lahden MM‐kisoista vuodelta 1978 jolloin voitimme viestikilpailun. Salpausselkä on aina ollut yksi hienoimmista hiihtomaastoista ja tuohon aikaan hiihtokilpailuissakin oli erittäin paljon katsojia kannustamassa. Kotiyleisön edessä oli hieno hiihtää. Toisiksi viimeisellä osuudella otin Neuvostoliiton hiihtäjän kiinni, jonka jälkeen Helena Takalo ankkuroi meidät historialliseen viestivoittoon.”

http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=3&ag=87&t=191&a=691

Myös henkilökohtaisella puolella Hilkka keräsi lukuisia arvokisamitalleja, näistä osoituksena kolme vuotta peräkkäin valittu Suomen naisurheilija –titteli.

Harjoittelu

Kesäsin juostiin,hiihdettiin rullasuksilla ja tehtiin heinätöitä. Tämän lisäksi hiihtokilometrejä tuli tuolloin hieman yli 7500km vuodessa. Urheilussa raha ei liikkunut samalla tavalla kuin tänä päivänä, mutta kuitenkin kaikki välineet tulivat tuolloin hiihtotallien kautta. Ulkomaanleirejä oli kaksi kappaletta vuodessa, loppukesästä Itävallassa ja syksyllä Norjassa. Myös Suomessa alkoi aina 24.10 kotimaanleiri. Tänä päivänä ilmasto on muuttunut sen verran, että luonnonlumia on lähdettävä etsimään vielä lokakuussa ulkomailta.

Noina aikoina harjoittelu oli hyvin määräpainotteista, kilometrejä ei säästelty ja harjoituksia tuli vähintään se yksi päivässä. Kilpauran jälkeenkin harjoittelu on pysynyt arjen rutiineissa, eikä viimeiseen kolmeen vuosikymmeneen ole tainnut yhtään talvea tulla, etteikö kilometrejä olisi tuhatta talvessa tullut.

Yhteiskunnan jaksamisen haasteet

Vaikka kilpaurheilu Riihivuoren osalta loppui omasta halusta 29 vuotiaana, on urheilun parissa tullut toimittua aina tähän päivään saakka. Hilkka on ollut Tampereen kaupungin palveluksessa kohta 30 vuotta tehden erilaisia projekteja liikunnan parissa, jota kautta suomalaisten yleiskunnosta on jäänyt selkeä käsitys. Elämäntyöstä kiitoksena on saatu valtiolta mm. Pro Urheilija –tunnustus, jota on jaettu 2000 ‐luvulta alkaen merkittävistä saavutuksista liikkumisen parissa.

”Vaikka positiivista palautetta on tullutkin paljon tehdystä työstä, on suomalaisten yleiskunto silti huolestuttavalla mallilla. Sen sijaan että liikuttaisiin, syötäisiin terveellisesti, tänä päivänä ei liikuta ja syödään epäterveellisesti. Liikapainoisuus on noussut pilviin ja aikuisiän diabeetteskin on räjähtänyt käsiin. Tämä on erittäin huolestuttava asia ja mielestäni työnantajalla on velvollisuus tukea enemmän työntekijöitään terveelliseen elämäntapaan. Entisaikaan liikunta tuli työntekemisen ohella, mutta tänä päivänä maatalouttakin pyörittävät erilaiset koneet. Liikkuminen pitää tehdä jotenkin muuten. Kun halutaan jaksaa arjessa myös henkisesti, fyysinenkunto on erittäin tärkeä. Moni tietää että pitäisi liikkua, mutta ei kuitenkaan tee mitään. Erilaisten juttujen tekeminen lisää mielenkiintoa, joten on hyvä koittaa kaikenlaista uutta.

Hilkan harjoitteluvinkkejä kaikenikäisille

Urheilussa ei aina tarvitse olla verenmaku suussa. Pelkästään hyvä terveys omassa elämässä riittää varmasti motivoimaan hien hankkimisessa. Alla moninkertaisen olympiamitallistin yksinkertaisia vinkkejä oman terveyden ylläpitämiseen:

1. Tee liikunnasta elämäntapa. Kun liikkuminen on yhtä tärkeää kuin syöminen ja nukkuminen, pysyy psyyke hyvässä kunnossa ja elämästä saa enemmän irti. Liike on lääkettä.

2. Lopeta harjoitus 5‐10min aikaisemmin. Sen sijaan että rojahtaisit lenkin jälkeen suoraan sohvalle telkkaria katsomaan, lopeta harjoitus hieman aikaisemmin ja käytä sama aika venyttelyyn ja voimisteluun. Näin saat paljon enemmän tehoa koko harjoitukseen, sekä helpotat palautumista seuraaviin koitoksiin.

3. Kuntosaliharjoittelu. Nykypäivänä kuntosaleilla laitteet ovat niin huippuunsa viriteltyjä, että liikkeitä ei voi juuri väärin tehdä. Painojen kanssa harjoiteltaessa saadaan kaikki lihakset aktivoitua erilaisten kiertojen ja vääntöjen avulla. Painojen ei aina tarvitsella olla kovat, kunhan vastusta löytyy.

4. Ulkoile. Hiihto,sauvakävely ja lenkkeily ovat mitä parhaimpia tapoja rasittaa koko kroppaa, varpaista päänuppiin.

Lopuksi

Murtomaahiihtotähden kanssa vietytty juttutuokio osoittautui alusta lähtien kullan arvoiseksi. Hilkan kohdalla ei ole epäilystä, etteikö urheilu olisi ollut suuri intohimo nämä kaikki vuodet. On ilo seurata, mitä kaikkea tulevaisuus tuo vielä tullessaan… Toivotaan että tämä tänä vuonna talvi tulisi kuin ennen aikoinaan! Forsal kiittää!

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

%d bloggers like this: