Katriina Saarinen, salibandyn pelaaja

Kuva: Topi Naskali

Mikäli Suomen salibandyn vaikuttajista pitäisi poimia muutama lajin uranuurtaja, olisi Saarinen ehdottomasti yksi niistä. Värikäs urheilutausta, sekä tänä päivänä ammattiurheilun vieressä kulkeva valmennustyö antavat perspektiiviä menestymisen analysoimiseen. Kolmatta‐ kymmenettä vuotta urheilun parissa töitä tehneelle elämäntapaurheilijalle moni asia on kuitenkin auennut vasta tekemisen ja kokemisen kautta.

Meriitit:

Salibandy:

MM‐Kilpailut:

  • Kulta (2001), Latvia
  • Hopea (2005), Singapore (All Stars‐valinta)
  • Hopea (2007), Tanska
  • Pronssia (2003), Sveitsi
  • Euroopan Cup Kultaa (2004), Saksa

SM-kilpailut:

  • Kultaa (2003)
  • Kultaa (2008)

Tennis:

  • Useita Suomen mestaruuksia ja maaotteluita
  • Ammattilaiskilpailun voitto (1993), Ruotsi

Katriina Saarinen valittiin vuonna 2008 maailman 4. parhaaksi salibandypelaajaksi. Tämä ja muut uran saavutukset ovat vaatineet kuitenkin veronsa. Saarisen palava halu urheiluun kuvastuu jo hyvin nuoruusvuosilta, jolloin jalkapallossa ei tytöille ollut erikseen omaa joukkuetta: ”Jalkapallokauden alussa menin ilmoittamaan nimeni olevan Janne, koska en olisi tyttönä päässyt pelikentille. Alkuun se menikin lävitse, mutta totuus paljastui pian ja pelaaminen loppui siihen…” ”Lapsuusvuosina kokeiltiin kaveriporukassa useampia lajeja, yleisurheilusta pallopeleihin ja kaikkea siltä väliltä. Varsinainen ykköslaji oli tennis ja 18‐vuotiaana sain mahdollisuuden kiertää muutaman vuoden maailmalla ammattilaiskilpailuita. Siinä lajissa olisi silloin maailman huipulle pääsemiseksi pitänyt kuitenkin muuttaa ulkomaille, mutta parikymppisenä minulta ei löytynyt rohkeutta lähteä yksin. Niinpä ykköslaji vaihtui vasta 25‐ vuotiaana salibandyyn.”

Värikäs urheilutausta onkin Saarisen yksi vahvuuksista: ”Monipuolisilla pohjilla oppiminenkin on usein nopeampaa. Hyvä urheilija koostuu monista eri osa‐alueista, eikä pelkkä lajinomainen harjoittelu takaa parasta kehitystä, saatika sitten huipulle pääsemistä. Lapsuusvuosien pelailua en laske itse vielä tavoitteelliseksi urheiluksi, mutta sen merkitys tämän päivän tuloksiin on ihan selvä. Kaiken harjoittelun ei aina tarvitse olla ohjattua, esimerkiksi pihapeleissä toistomääriä saa valta‐ vasti.”

Ammattilaisen asenne:

”Ero huippu‐urheilijan ja muiden urheilijoiden välillä on selvä. Yksi mikä tekee suuren eron, on asenne. Sen merkitystä ei voi korostaa liikaa. Vaikka harjoittelisi saman verran tai enemmän kuin huiput, se ei yksinään tee vielä huippu‐urhelijaa. Jos et ole henkisesti läsnä urheilussa, se on pelkkää puuhastelua eikä huippu‐urheilua. Mikäli haluat parhaan avun kehitykseesi, kannattaa myös valmentajalle osoittaa että olet tosissasi. Tällöin motivoit myös valmentajaa auttamaan sinua.”

Katriina ei myöskään huutele vieraisiin pöytiin tekemisistään etukäteen, vaikka teot puhuvat puolestaan. Oma asenne näkyy myös itsensä arvostamisessa: ”Suhtaudu tekemiseesi arvostaen itseäsi. Mikäli vähättelee omia tekemisiään, ei myöskään itse arvosta sitä. Ja jos et itse arvosta tekemistäsi, niin kuka sitten?”

”Tulevista tekemisistä ei tarvitse huudella kovaan ääneen. Omalla kohdallani asetan välitavoitteita, jolloin on helpompi motivoitua askel kerrallaan. Haluan pitää tavoitteet kuitenkin itselläni, ja joku voi tietysti ajatella etten uskaltaisi sanoa niitä ääneen. Olen tähän mennessä kuitenkin lähes kaikki asettamani tavoitteet myös saavuttanut. Tavoitteiden tulee olla realistisia ja motivoivia. Jotta tavoitteiden eteen tekee oikeasti töitä, pitää niiden olla omia. Itselle tärkeitä.”

Miten päästä flow –tilaan?

Flow –tilalla tarkoitetaan yleisesti mielentilaa joilloin toimii todella keskittyneesti ja kaikki menevät niin kuin virta eteenpäin. Voiko tähän itse vaikuttaa? ”Pelikentillä voi tapahtua ihan mitä tahansa, moni niistä tilanteista tulee yhtäkkiä. Mikäli näihin tilanteisiin ei ole osannut varautua, huomaa sen usein myös lopputuloksesta. Tätä varten käyn mielikuvaharjoittelun avulla erilaisia variaatioita lävitse, jotta tositilanteessa oikea ratkaisumalli tulisi selkärangasta ilman erillistä ajattelua. Kaikkeen ei tietenkään osaa varautua, mutta kokemuksen kautta oppii aina lisää.”

Ulkopuolisten tekijöiden merkitys?

”Ammattiurheilu koostuu monesta osa‐alueesta ja mitä yksinkertaisempana se pysyy, sen helpompi se on urheilijalle. Tukiverkoston merkitys tässä on erittäin iso. Mikäli urheilija pystyy keskittymään pelkästään olennaiseen, helpottaa se varmasti itse tekemistä. Huippu‐urheilussa suurin paini käydään yleensä oman pään sisällä, jolloin ulkopuolisen tuen merkitys muissa asioissa kasvaa todella suureksi.”

Valmentamalla oppii myös itse

”Nuoruudessani vietin urheilun parissa valtaosan ajasta. Tekeminen ei kuitenkaan aina ollut järkevää, johtuen siitä että ei ollut ketään ohjaamassa vieressä mitenkä mikäkin asia kannattaisi

tehdä. Tenniksen puolella minulla oli kansainvälisentason huippuvalmentaja käytössä junnuvuosien loppupuolella, mutta siltikään kaikki opit eivät aina menneet perille. Vasta siinä vaiheessa kun rupesin itse valmentamaan ja katsomaan asiaa ulkopuolisen silmillä tajusin niitä asioita, mitä en aikaisemmin ollut hoksannut. Todennäköisesti tästä 10 vuoden päästä koen samalaisia oivalluksia tämän päivän nykyhetkistä.”

Pyydä apua!

”Itse olen tehnyt monesti asioita väärinkin, koska en ole kehdannut pyytää neuvoja. Tämä on varmasti vaikuttanut myös kehitykseni nopeuteenkin. Mikäli olisin aina tajunnut pyytää apua tarpeen tullen, monilta turhilta virheiltä olisi vältytty. Ei ole häpeä pyytää apua. Apua on varmasti saatavilla, kun uskaltaa vaan pyytää!”

Tukea urheilun kehittämiseen

Maailmanmestari heittää haasteen urheilun kehittämisestä myös kunnille ja kaupungeille. Tänä päivänä kun pelikonsolit ja muut aktiviteetit ovat yleistyneet, nuorilla on edessään isompi määrä valintojen mahdollisuuksia, kuin koskaan aikasemmin. Tämä on tietenkin hieno asia, mutta näin ollen myös harrastamiskustannukset vaikuttavat vapaa‐ajan käyttämiseen. Tällä hetkellä tennis‐ja salibandypelit pelataan yksityisillä kentillä, jolloin kustannuksetkin ovat kovat. Tässä kaupungit ja kunnat voisivat tulla seurojen avuksi tasaamaan harjoitusvuorokustannuksia, jotta lajit olisivat tasavertaisessa asemassa ns. perinteisempien lajien kanssa. ”Minun nuoruudessani ei paljon tietokonepelejä pelailtu ja telkkaristakin löytyi kaksi kanavaa, eikä kummastakaan tullut juuri katseltavaa. Oli hyvin luonnollista että kaveriporukalla temmellettiin ulkona.”

Myös huipulle tähtäävän urheilijan terveydenhuolto kaipaa hiomista. Harjoittelun ollessa kovaa, myös vastustuskyky laskee hetkellisesti ja loukkaantumisriski kasvaa. Tämä tarkoittaa sitä että pikkutauteja ja ‐vammoja saattaa kauteen mahtua useampiakin. Olisi hyvä olla lääkäri saatavilla nopeasti ja edullisesti. ”Jos omavastuuosuus on 70€, ei vakuutuksesta ole juuri mitään iloa pienten vammojen hoidattamiseen. ”

Lopuksi:

Katriinan asennoituminen urheiluun on ihailtavaa. Pioneerin työtä tehneelle Saariselle urheilu on selvästi kaikki kaikessa. Kun kysyn missä Saarinen on 10 vuoden päästä, vastaa hän naurahtaen: ”En tarkkaan tiedä, mutta todennäköisesti teen hommia urheilun parissa. En ole joutunut urheilun takia luopumaan mistään sellaisesta, mitä olisin mielummin halunnut tehdä.”

Iso kiitos Katriinalle omien ajatusten jakamisesta kaikkien luettavaksi, sekä menestystä myös tule‐ ville kausille!

Mainokset
%d bloggers like this: