Pauli Kiuru, triathlonisti

Triathlon on varmasti yksi kestävyysurheilun rankimmista lajeista. Ironman matkoja kiertäneellä Kiurulla on tullut startteja uran aikana yli 100, joista 29 Ironman ‐matkalla (3,8km uintia, 180km pyöräilyä ja 42,2km juoksua). Yhtäkestoisesti suoritettavassa lajissa menee maailman huipuilta täysi työpäivä. Huonokuntoisemmilta kaksi työpäivää. Suomen menestynein triathlonistin, Pauli Kiurun paraati‐ aika urheilun parissa sijoittuu 1990 luvun alkupuolelle. Seuraavassa ytimekäs läpileikkaus Paulin 10v kestäneeseen urheilu‐uraan, sekä raapaisu muilta elämän alueilta, highlighteja unohtamatta.

Meriitit:

  • 1. sija x 4kpl ‐ Ironman Australia (1991‐94)
  • Ironman‐matkan Euroopan ennätys Saksassa ‐ 8h 4min 54sek (1991)
  • 2.sija ‐ Ironman world championship Hawaii (1993)
  • 3.sija – Ironman world championship Hawaii (1990,1992)

Ennen triathloni uraa

”Harrastin nuorena useampaa urheilulajia, joista pikaluistelussa olin myös SM‐mitalleilla. Minulla on aina ollut intuitio että oma geeniperimä suosii huomattavasti paremmin kestävyyslajeja ja kyselinkin että olisiko pikaluistelussa tarjolla pitempiä matkoja, mutta niitä pidettiin siihen aikaan vaarallisina. Osaksi tästä syystä lopetin myös luisteluharrastuksen lukion puolessa välissä. Silloin ajattelin että Pauli Kiurun kilpaurheilu on tässä. Lukion jälkeen kävin armeijan, jonka jälkeen aloitin opintoni Turun yliopistossa humanistisessa tiedekunnassa. Urheilu ei ikinä jäänyt rutiineista pois, mutta se oli täysin harrastamista.”

Kuningas kestävyyslaji – Triathlon

”Laji rantautui Suomeen vuonna 1983. Edellisenä vuonna Hawaii:n Ironman kilpailusta kuvatulla Julie Mossin taisteluvideolla on ollut suuri vaikutus lajin suosion nopeaan kasvuun. Tänä päivänä youtubesta hakusanalla ”Julie Moss hawaii” löytyvä videopätkä uutisoitiin seuraavana vuonna Yhdysvalloissa ja sen jälkeen Suomessa. Nähtyäni kyseisen videon sytyin välittömästi triathloniin. Ajattelin että voiko noin rankkaa urheilulajia todellisuudessa olla? Asetin itselleni tavoitteeksi osallistua seuraavana vuonna puolitriathlon kilpailuun Joroisilla. Olin triathlon debyytissäni kilpailun kolmas. Tuolloin lajin parissa harrastajia oli Suomessa n. 300kpl. Käytännössä löysin oman lajini vasta 22 vuotiaana.”

”Yksi urani isoimmista käännekohdista tapahtui ensimmäisen kilpailuvuoteni loppupuolella jolloin Seppo Nuuttila alkoi valmentamaan minua. Ensimmäisen täysipitkän matkan, eli Ironmanin kilpailin toisena triathlonivuotenani, vuonna 1986. Harjoittelun ja kilpailun ohessa suoritin opintoni loppuun. Kun olin valmistunut maisteriksi vuonna 1988, päätin keskittyä urheiluun täyspäiväisesti.”

Harjoittelu

”Ammattiurheilijana harjoittelu mahdollisti monia asioita. Talvet vietin aina joko Uudessa‐ Seelannissa tai Australiassa. Siellä harjoitusolosuhteet olivat huomattavasti Suomea suotuisem‐ mat. Noihin aikoihin tehokkaita harjoitustunteja tuli vuodessa karvan vaille 1000kpl. Olennaista harjoittelussani oli tarkka suunnitelmallisuus ja harjoitusmäärän tasainen nousujohteisuus. Näin ollen sain harjoitella koko kilpaurani ilman rasitusvammoja tai pahempia loukkaantumisia. Harjoittelu koostui ajallisesti siten että n. 50% oli pyöräilyä, 30% juoksua, 10‐15% uintia ja loput kuntopiiriä. Viikoissa oli yleensä 2 pitkää harjoitusta, toinen pyörällä ja toinen juosten. Tämän lisäksi oli paljon yhdistelmäharjoituksia, missä oli kaikkia kolmea lajia peräkkäin. Uintia oli myös hyvä olla 4 krt viikossa, muuten tekniikka rupesi karkaamaan. Kaikkia lajeja harjoiteltiin tasaisesti vuoden ympäri. Pystyäkseni kehittymään mahdollisimman paljon, oli tärkeää että hain aina itseäni kovempaa harjoitteluseuraa.”

Muut roolit urheilun ohella

”Urheilun lisäksi hoidin itse myös matkajärjestelyt sekä sponsorisopimukset. Urheilu työllisti siis täyspäiväisesti, joko harjoitellen tai taustahommia tehden. Jotta pystyin rahoittamaan ulkomaan harjoitusleirit ja kilpailumatkat, oli hyvä että menestystä tuli alusta asti. Sponsoreiden hankkiminen oli paljolti sitä, että soittelin eri yrityksille, kävin tapaamassa heitä ja myin omaa julkisuusarvoani. Urheilu oli minulle todellakin täyspäiväinen työ.”

Itsekuri

”Suunnitelmallisen harjoittelun lisäksi myös terveellinen ruokavalio kuului olennaisena osana kokonaisuuteen. Mitään tarkkoja ravintoarvoja ei kaikesta suuhun laitettavasta laskettu, terveen maalaisjärjen mukaan. Kuitenkin kilpailujen lähestyessä viimeisenä kuukautena herkuttelut olivat hyvin minimaaliset. Pahimmat retkahtamiset taisivat olla muutamat sisupastillit. Kun tekee myös valmistelussa kaiken mahdollisen oikein, ei jää varaa jossittelulle ja pystyy vaatimaan itseltään enemmän. Ei tarvitse ajatella, että mikä lopputulos olisi ollut jos olisin jättänyt ne muutamat kermakakut syömättä. Kun tekee kaikkensa suorituksen eteen on pakko olla tyytyväinen.”

Täydellinen kilpailu

”10 vuoden ammattilaisurani aikana olen onnistunet tekemään ainoastaan yhden kerran täydellisen suorituksen. Ironman kilpailu kun on kestoltaan n. 8h tai enemmän, ratkaisevaksi tekijäksi jää usein se, että kuka väsyy vähiten. Kilpailu oikeastaan alkaa vasta kuuden tunnin kohdalla. Kuitenkin kahden tunnin jälkeen tulee yleensä ensimmäinen väsymysaalto. Kun on pyöräilty n. 140‐ 160 km ja aikaa on kulunut 5 – 6 h iskee väsymysaalloista pahin. Australian Ironman‐kilpailussa 1992 olin kuitenkin päättänyt etukäteen tehdä sen mitä kroppa vähiten odotti. Sen sijaan että olisin hiljentänyt väsymysaallon tullessa vauhtia, lisäsin sitä. Siitä seurasi uskomaton flowtila ja koko kropan täytti adrenaliini. Lopputuloksena oli uusi reittiennätys. Mielestäni flowtila on parhaimmillaan sitä kun ruumis tekee vain sitä mitä henki määrää.”

Tärkeimmät opit urheilu‐urasta

”Olen pystynyt peilamaan urheilu‐uraa monellakin tavalla työelämään. Yksi tärkeimmistä asioista on ollut se että osaan olla itselleni armollisempi tänä päivänä. Urheilusta tuli selvä käsitys omista rajoista. Tätä kautta tiedän nykyään paljonko jaksan ja koska on yksinkertaisesti pakko levätä. Mikäli tekeminen menee yli oman kapasiteetin, se kostautuu aivan varmasti jossain vaiheessa.

Toinen iso asia työuralleni on ollut suunnitelmallisuuden hyödyntäminen. Urheilu huipulla vaatii systemaattista työntekoa. Ilman selkeää toteuttamiskelpoista suunnitelmaa tekeminen menee säntäilyksi ja ryntäilyksi.”

Tänä päivänä

Valkeaskoskella asusteleva Kiuru on kunnostautunut monella saralla ja sivusta seuranneena näyttää että vauhti on osittain vain kiihtynyt vuosien varrella. Pauli on toiminut mm. Valkeaskosken kaupungin markkinointipäälikkönä, henkilöhakukonsulttina ja on osakkaana kuumailmapallokyytejä tarjoavassa Linnan Pallo –yrityksessä. Uusin haaste alkaa vuoden vaihteen jälkeen politiikan parissa. Mikäli historia toistaa itseään, tavoitteet tuskin jäävät tähän.

Kiuru muistelee positiivisella kaiholla huippuvuosiaan, mutta sama energia tänä päivänä on ladattu muualle. Osoitteesta www.paulikiuru.fi voi tarkastella miehen tulevaisuutta ja historiaa lähemmin. Jo muutaman haastattelutunnin perusteella uskallan väittää, että kyseessä on kaikkea muuta kuin sananhelinää. Kiitokset Pauli haastattelusta!

Mainokset
%d bloggers like this: