Pia Sundstedt, pyöräilijä

Pia Sundstedt on todellinen menestyjä. Pian unelma nuorena oli päästä ammattipyöräilijäksi keskieurooppaan. Sen hän myös teki. Matka ei varmasti ole ollut helppo, mutta onko se koskaan? Yhtä ainoaa reittiä määränpäähän tuskin on, mutta Pian tarina on varmasti yksi värikkäimmistä. Nykyisin maastopyöräilyllä leipänsä tekevä Sundstedt kertoo mitä valintoja matkanvarrella on jouduttu tekemään oman unelman saavuttamisen vuoksi.

Meriitit:

Maastopyöräilyn marathon matkat:

  • MM‐cup kulta, 2006,2007
  • MM‐Pronssi, 2007, 2008
  • EM‐Kulta, 2005
  • EM‐Hopea, 2006,2008

Maantiepyöräily:

  • 2kpl Maailmancupin voittoja, 2000
  • Sydneyn Olympiakisoihin osallistuminen,2000

Oma tarina

”Nuoruudessani päälajina oli hiihto. Pyöräily tuli kuvioihin 14 vuotiaana, koska se sopi hyvin harjoitusmuodoksi kesäisin, mutta pikku hiljaa siittä tulikin päälaji. Olessani 18v, tein päätöksen lopettaa hiihtämisen ja panostaa pyöräilyyn täysillä. Pyöräilyssä tulleet onnistumiset ruokkivat nälkää ja minulle kasvoi unelma päästä jonain päivänä keskieurooppaan pyöräilemään ammatikseni. Tein hurjasti töitä pyöräilyn eteen ja minulle avautui lukion jälkeen paikka Hollantilaisessa pyöräilytallissa.

Valinta lähteä ulkomaille kokeilemaan ammattirurheilijan uraa oli vaikea, koska koulukaverini jäivät Suomeen kehittämään omaa uraansa. Valintaa vaikeutti myös se, että en tiennyt yhtään mitään tulevasta pyöräilytallistani. Sain ohjeeksi lentää Hollantiin, jossa selviäsi käytännön asiat. Tein itselleni varasuunnitelman ja otin vastaan paikan Turun yliopistosta. Suoritin vain neljänneksen opinnoista ja päätin lähteä kokeilemaan siipiäni ulkomaille.”

Ammattiuran alku

”Hollantiin päästyäni elämä muuttui täysin. Enää ei ollut ystäviä joihin turvautua vaikeina hetkinä, kaikki arjen rutiinitkin menivät täysin uusiksi. Ongelmia tuntui tulevan toinen toisensa perään ja soittelin monta kertaa kotiin itkien. Muutos tuntui liian suurelta ja halusin tulla takaisin Suomeen. Pikku hiljaa totuin uusiin ympyöröihin, aloin pitämään ulkomailla olemisesta ja ajatus todellisesta ammattipyörilijän urasta vahvistui entisestään. Pystyin luomaan sen verran suhteita vuoden Hollannissa oloni aikana, että minua suositeltiin italialaiseen pyöräilytalliin. Se oli hyppy tuntemattomaan jälleen, koska en tiennyt mitä tuleman piti. Ohjeet olivat samanlaiset kuin Hollantiin muuttaessa ja yksityiskohdat selviäisivät vasta paikan päällä. En tiennyt tuleeko minua kukaan edes vastaan kentälle ja uusi pyöräilytallinikin oli täysi kysymysmerkki. Yhtenä haasteena oli italiankieli. Hollantiin muuttaessani peruskoulussa opittu englanninkieli oli se millä pärjäsi, mutta tällä kertaa siittä ei ollut apua. Muutto Italialaiseen pyöräilytalliin olisi kuitenkin askel oikeaan suuntaan, askel kohti omia unelmiani, joten päätin tehdä sen.”

Seuraava etappi

”Milanoon saapuessani osasin ainoastaan tervehtiä italiaksi. Onnekseni tallin mekaanikko oli tullut minua vastaan lentokentälle ja näin pyöräilyurani seuraava etappi alkoi. Huomasin, että olin päässyt maailman parhaaseen naispyöräilijätiimiin. Tämä oli osaksi sattumaa, mutta ilman päättäväisyyttä en olisi ikinä päässyt siihen pisteeseen.”

”Italiankielen oppiminen oli välttämätöntä, koska joukkueen johtaja antoi kilpailun aikana ohjeet radion kautta ja kertoi taktiikan miten kilpailussa edetään. Ohjeet tulivat pelkästään italiaksi, joten minun oli pakko ymmärtää mitä minulle sanottiin, jotta pystyin tekemään työtäni. 3kk Italiassa asumisen jälkeen osasin puhua small talkkia kielellä, joka hetki sitten oli täysin vieras. Vuoristoiset maastot, sekä tallini loivat parhaat mahdolliset olosuhteet kehittyä. Näiden vuosien aikana saavutin ensimmäiset maailman cupin osakilpailuvoitot, sekä pääsin osallistumaan Sydneyn olympialaisiin vuonna 2000.”

Matka jatkuu

Viisi vuotta kestänyt Sundstedtin maantiepyöräilyura Italiassa sai jatkoa vajaa puoli vuotta kestäneestä Yhdysvaltojen ja Kanadan kiertueesta, jonka jälkeen tämä maailmanmatkaaja asettui vuodeksi aloilleen Norjaan.

”Pyöräilyssä harjoitusmäärät ovat todella kovia. Pärjätäkseen pitää päivittäin ajaa yli neljä tuntia, välillä jopa kahdeksan tunnin mittaisia lenkkejä. Olin vuosia harjoitellut todella paljon, eikä enää oikein tahtonut löytyä motivaatiota harjoitella huipulla pärjätäkseen vaadittavaa määrää. Kun rupesin ajattelemaan niin, näin myös kävi. Päätin Norjassa ollessani, että lopetan maantie‐ pyöräilyn tämän kauden jälkeen.”

Superkompensaatio

”Muutin takaisin Suomeen jatkamaan opiskelujani valtio‐opin parissa. Olin tuolloin 27‐ vuotias ja uudet opiskelijakaverini olivat kaikki juuri valmistuneet lukiosta. Minun oli vaikea sopeutua porukkaan. Tuona aikana urheilu ei jäänyt missään vaiheessa kokonaan pois, mutta sen tarkoitus muuttui täysin. Harjoittelin opiskelun ehdoilla . Samalla harjoittelu muuttui taas mielekkääksi, koska enää ei ollut pakko harjoitella suuria määriä, vaan harjoittelin jotta jaksaisin opiskella mahdollisimman paljon. Valmistuin vuonna 2004, jonka jälkeen muutin Turusta Espooseen siirtyäkseni todelliseen työelämään. Olin töissä vaateteollisuuden yrityksessä kahdeksan kuukautta, mutta monta vuotta maailmalla olleena pääkaupunkiseutukaan ei miellyttänyt minua. Seuraavana vuonna päätin lähteä avopuolisoni perässä Saksaan, opetella kielen, oli työ sitten mitä tahansa. Olin jälleen lähtöruudussa, vieraassa maassa ja ilman paikallista kielitaitoa.”

Uusi seikkailu

”Pärjätäkseen, saksankieli piti oppia ja aluksi olin valmis tekemään mitä tahansa saavuttaakseni tuon tavoitteen. Tein töitä kahvilassa ensimmäiset kuukaudet, jonka aikana mieheni löysi työpaikkailmoituksen missä haettiin pyöräilyopasta. Menin työhaastatteluun ja kerroin olevani erittäin kiinnostunut hommasta. Sain työpaikan sillä ehdolla, että olisin joka päivä kolmesta neljään tuntia toimistolla, missä työtehtäviini kuuluisi muunmuassa yhteydenpito asiakkaisiin. Vakuutin työnantajalle että tämä on ok, jonka jälkeen aloin miettiä, että millä ihmeen keinolla minä, joka olin ollut Saksassa kolme kuukautta pystyisin kommunikoimaan vakuuttavasti asikkaiden kanssa. Tilanne naurattaa vielä tänäkin päivänä, mutta jotenkin se vaan onnistui, kun sen päätti onnistuvan.”

”Tein tuona aikana jonkin verran myös keikkatöitä ja yksi työkommenuksista oli lähteä pyöräfestivaaleille Saksan Willingeniin. Festivaalien yhteydessä oli myös maastopyöräilykilpailut johon työnantajani pyysi minua osallistumaan. Otin pisimmän mahdollisen, yli 100km pituisen marathon sarjan. Kilpailu meni hyvin ja yllätyksekseni huomasin voittaneeni tuon kilpailu! Maalissa ensimmäiset ajatukset olivat, että olinko muka itse todella näin hyvässä kunnossa, vai olivatko muut selkeästi huonompia? Joka tapauksessa kiinnostuin maastopyöräilystä ja kotiin päästyäni löysin internetistä kolmen viikon kuluttua pidettävät maastopyöräilyn marathon matkan EM‐ kilpailut. Olin lähdössä noihin aikoihin Suomessa käymään ja kilpailut sattuivat olemaan ikään kuin matkan varrella, joten päätin osallistua. Ainoana ongelmana oli se että olin luvannut työnantajalleni, että lähden samaan aikaan Ranskaan pyöräilemään Tour de Francen etapin turistiporukan kanssa. Pitkän taivuttelun jälkeen sain työnantajan suostumaan, pääsin osallistumaan kilpailuun ja mittaamaan todellisen tasoni muiden euroopan huippujen seurassa.”

Maastopyöräilyn ensimmäiset arvokilpailut

”Erona muihin pyöräilijöihin oli se, että minulla ei ollut EM‐kisoissa yhtään sponsoria ja pyöräkin oli lainattu. Kilpailun jälkeen maalialueella kuitenkin juhlin ensimmäistä Euroopan mestaruuttani! En voinut uskoa sitä todeksi. Lienee sanomattakin selvää, että siitä alkoi todellinen maastopyörälijän urani.”

Vuoden 2005 EM‐kisojen jälkeen Pia on kerännyt niin MM kuin EM ‐mitalejakin, sekä voittanut kaksi kertaa peräkkäin marathon matkojen maailman cupin. Vuoden 2008 maailman cup on vielä kesken, mutta tällä hetkellä Pia johtaa, tapansa mukaisesti.

Mestarin harjoittelu

Tarinan taustalla on kulkenut aina määrätietoinen harjoittelu, eikä mitään saavutus ole tullut itsestään. Harjoittelutunteja tulee tänäkin vuonna hurjat 1100 tuntia, josta ns. korvaavaa harjoittelua (uinti, juoksu, hiihto) on n. 400 tuntia vuodessa.

”Harva pystyy harjoittelemaan vuosi tasolla noin suuria määriä. Taustalla pitää joka tapauksessa olla viidestä kymmeneen vuoteen ammattimaista harjoittelua, jotta määrät voivat olla näin suuria. Itse olen aloittanut harjoittelun 300 tunnin vuositasosta. Määrää on lisätty 10% joka vuosi. Se on käytännössä 24 tuntia vuorokaudessa työntekoa. Kuulostaa äkkiseltään kovalta, mutta jos harrastuksestaan todella nauttii, siitä tekee mielellään työn itselleen.”

Mitä jos…?

Kun kysyn Pialta tekisikö hän jälkiviisaana jotain valintoja eri tavalla, vastaus tulee pienen hiljaisuuden jälkeen jämäkästi: ”En. Sillä tavalla ei edes saa ajatella, koska niin ei pysty kuitenkaan tekemään. Kaikki vuodet ovat olleet antoisia. Välillä on ollut ongelmia, mutta ne on aina ratkaistu. Parasta on se että ongelmista oppii!”

Lopuksi

Energinen ja positiivinen Sundstedt paljastaa tulevaisuudensuunnitelmista sen, että pyöräilyura jatkuu hiljattain tehdyn sopimuksen myötä ainakin seuraavat kolme vuotta. Nykyisen sopimuksen umpeutumisen jälkeen Lontoon olympialaisiin on enää yksi vuosi, joten toivottavasti näemme Pian vielä ainakin yksissä olympialaisissa! Forsal kumartaa syvään Pialle haastattelusta ja toivottaa onnea kauden loppurutistukseen!

Mainokset
%d bloggers like this: