Tero Järvenpää, keihäänheittäjä

Tero Järvenpään ammatti on urheilu. Tarkennettuna keihäänheitto. Tässä perinteisessä suomalaisessa äijälajissa kunniaa maailmalla ovat niittäneet aikaisemmin monet suomalaiset, ja sama tahti jatkuu nyt 2000 ‐luvullakin. Suomessa on tällä hetkellä useampikin maailmanluokan heittäjä, joihin myös Järvenpää ehdottomasti kuuluu. Keihäänheiton lisäksi Teron elämään mahtuu paljon muutakin, mutta ei maailman kymppisakkiin heit‐ täminen mikään itsestäänselvyys ole ollut. Harrastuksiin lukeutuvat opinahjot ovat kuitenkin tällä hetkellä toissijaisia.

Leppoisa ja letkeä pitkätukka ei turhia jännittele, vaan jakaa avoimesti ajatuksiaan omista saavutuksistaan sekä huippu‐urheilun haasteista.

Meriitit:

  • 2006 Ennätys Doha, Qatar 84,95m
  • 2007 MM‐kisat Osaka 8.
  • 2007 Golden League Berliini 6.
  • 2007 Golden LeagueBryssel 4.
  • 2007 IAAF World Ranking 10.

Miksi urheilu? Miksi keihäänheitto?

”Pikku‐poikana saatoin jäädä koulupäivän jälkeen useaksi tunniksi järvenrantaan kiviä heittele‐ mään. Noihin aikoihin lensivät kaikki muutkin mitkä käteen osuivat. Heittäminen on aina tuntunut luonnolliselta ja siltä omalta jutulta. Huomasin selvästi omaavani lahjoja heittolajeissa jo 9 vuotiaana, jolloin miesten pesäpallo sai kyytiä 66m. Tuo oli ikäluokkani uusi Suomen ennätys. Se että urheilen tällä hetkellä ammatikseni johtuu hyvin pitkälti intohimosta lajia kohtaan. En koe valinneeni ammattiurheilijan uraa. Vaan olen paremminkin ajautunut siihen. Kun kevätkaudellakin tulee useampi kuukausi reissattua etelänleireillä ja kierrettyä kilpailuja siellä täällä, on vaikea keskittyä mihinkään muuhun niin tosissaan. En kuitenkaan kadu hetkeäkään, että olen tälle polulle ajautunut.”

Vastoinkäymiset? Haasteet?

”Mitään suurempia vastoinkäymisiä uralle ei ole sattunut, pieniä loukkaantumisia lukuunotta‐ matta olen saanut harjoitella hyvin kaudesta toiseen.” Pienen pumppaamisen jälkeen nuoruus‐ vuosilta löytyy polvien kasvukivuista aiheutuneet muutamat välivuodet rakkaan lajin parista. ”Tässä lajissa puukko on yleisesti ottaen melkein arkipäivää. Onneksi itsellä on ollut vasta yksi leikkaus, joka oli kyynerpää vuonna 2004. Tällä hetkellä harjoittelu sujuu suunnitelmien mukaan, ja kohta on tarkoitus lähteä San Diegoon harjoitusleirille.”

Haasteellisimmat puolet urheilussa löytyvät kuulemma korvien välistä. ”Fyysiikka on melkein helpointa urheilussa, se on kuitenkin suhteellisen simppeliä mekaanista puurtamista. Tähän men‐ nessä haasteellisinta on ollut kauden 2007 epäonnistumisesta nouseminen kesken kauden. Koppasin toista kertaa Portugalin kevätleiriltä mahataudin, ja alkukausi lähti kehnosti liikkeelle. Ensimmäinen kisa oli alle 75m, jonka seurauksena myös itseluottamus lähti rapistumaan. Epäonnistumiset loivat epäonnistumisia. Rentous katosi ja heittämisestä tuli väkinäistä. Myöskään hartioille kasautuneet onnistumisenpaineet eivät helpottaneet suorittamista, vaan vetivät lukkoon entistä enemmän.” Kausi sai kuitenkin käänteen ja keppi lensi jo Kalevan kisoissa hiukan yliastuttuna lähes 86m. Samassa kisassa ylittyi myös Osakan A‐raja yhdellä senttillä.

Miten sait muutoksen aikaan?

”Olin ensimmäisen viikon koskematta keihäisiin ja yritin pysyä mahdollisimman kaukana lajista. Toisella rupesin etsimään takaisin sitä iloa minkä takia lajia olen aina harrastanut. Unohdin kaikki paineet ja rupesin luomaan onnistumisia tekemällä yksinkertaisia asoita. Heittelin niin hitailla vauhdeilla, niin yksinkertaisella tekniikalla, että en oikeestaan voinut epäonnistua. Pikku hiljaa sain itseluottamuksen nousemaan ja onnistumisia rupesi tulemaan. Myös urheilupsykologilla käynti sai useita päänsisäisiä solmuja aukenemaan. Huipennuksena Osakan MM‐kisoista 8. sija.” Tero korostaa pääkopanharjoittelun tärkeyttä ammattiurheilussa ja kertoo samalla omista menetelmistään: ”Ensimmäistä kertaa kalevan kisoissa, kun olin 18 vuotias, kisapäivämäärä oli hyvissä ajoin kalenterissa ja elin tavallaan tuota päivää silmällä pitäen. En kuitenkaan ollut kylkivaivoista johtuen päässyt heittämään kunnolla muutamaa viikkoa ennen noita kisoja, mutta tilanteen tullen heitin kuten olin kauden aikana suunnitellut heittäväni ja tuolloin ylitin ensimmäisen kerran 80m. Paransin samalla ennätystäni 6m. Haaste on löytyää itselle sopiva suoritusmalli. Mutta kun se löytyy, sitä pitää toistaa suorituksesta toiseen. Mielukuvaharjoittelu on erittäin tärkeää.

Katson omia, sekä muiden loistosuorituksia videolta. Ensin kokonaisuudessaan ja sen jälkeen yksityiskohtia. Tämän jälkeen rupean toistamaan onnistuneita yksityiskohtia, käden asentoja, ryhtiä, jne. Kun tätä toistaa tarpeeksi, onnistuu useammin. Pitää kuitenkin muistaa että pelkkä katseleminen ei riitä, vaan suoritus pitää ajaa päähän. Sama toimii myös toisin päin. Siittä syystä en ole katsonut 2006 EM‐kisojen räpellyksiä, en edes Yleltä tullutta lähetystä.

Myös tukijoukkojen pitää ehdottomasti olla kunnossa. On tärkeää että tukijoukot uskovat urheilijaan, tai vähintäänkin näyttävät siltä että uskovat.”

Mikä tekee urheilijasta huippu‐urheilijan?

”Tietenkin harjoitella pitää kovasti, keihäänheitossa kuitenkin laatu korvaa määrän. Kokonaisuus ratkaisee. Pitää osata yhdistää kaikki palaset kohdilleen. Näinkin vamma‐alttiissa lajissa pohjat pitää olla kunnossa ja harjoittelussa joutuu paljon tekemään ns. korvaavia harjoituksia. Heittäminen on erittäin raskasta kropalle, ja sitä ei määräänsä enempää pysty tekemään. Olen huomannut että huippu tekee kaikki asiat hieman paremmin, kun ominaisuudet summataan lopuksi yhteen näkyy ero heittopituudessa. Toki lahjakkuudellakin on merkitystä, ei kaikista tule keihäänheittäjää vaikka kuinka haluaisi. Kaiken lähtökohta on kuitenkin suuri halu menestyä. Myös tukijoukkojen pitää ehdottomasti olla kunnossa.”


Tavoitteet?

Kun ohjaan puheenaiheen puoliväkisin tulevan kauden ja samalla uran tavoitteisiin, ei Tero mielellään rupea maalailemaan mitään mahdotonta. ”Ensi vuosi on olympiavuosi, ja tottakai tavoitteet ovat siellä. Kisoihin pitää tosin ensin päästä. Lippuja on 3kpl, ja potentiaalisia kisapaikan ottajia huomattavasti enemmän. Kilpailu on kovaa ja onnistumisia tarvitaan paljon ennen kuin itse päätavoitteen kimppuun pääsee. Oma ennätys on toki tähtäimessä tällä hetkellä, joka tarkoittaa samalla paljon muutakin… Jo parina kautena tutuksi tulleet yleisurheilun F1 kisat, Golden League on hyvä paikka hakea kovuutta arvokisoihin. Suoritustaso on tarkoitus hilata myös sinne 83m tuntumaan.”

Uran aikana on tarkoitus ottaa arvokisoista mitaleja, mutta mitään paineita tämän vuoden karkeloista ei Terolla ole. ”Koen että ainakin kolmet olympialaiset pystyn iän puolesta heittämään, ja näin aateltuna Lontoo 2012 tuntuu realistisimmalta. Sinne asti on tällä hetkellä tehty suunnitelmat. Toki myös korkein koroke arvokisoissa on yksi heittouran unelmista.”

Mies ei todellakaan lähde huutelemaan vieraisiin pöytiin liikoja tulevista tavoitteistaan: ”Tavoit‐ teet toteutuvat nappisuoritusten kautta. Turha kasata itselleen menestyspaineita huutelemalla eri medioihin metrilukuja tuleviin kisoihin. Jopa kliseeksi muodostunut nöyryys pitää löytyä. Tätä hommaa tehdään itselleen, ei vanhemmille, valmentajille, tai muillekaan”

Aktiiviuran jälkeen?

Kun kysyn onko aktiiviurheilun jälkeen elämää, vastaus tulee hymyissä suin: ”Ei tässä kuitenkaan mitään HIV:ä tai kehitysmaiden nälänhätää olla parantamassa. Aurinko nousee todennäköisesti huomennakin vaikkei risu lentäisikään. Nyt eletään tätä hetkeä, ja kun aika on kypsä, käännetään keihäänheittosivu johonkin muuhun. Mitään comebackkejä en toivottavasti tee. Toivottavasti aktiiviura loppuu ns. luonnollisesti, eikä loukkaantumisien tai muiden ikävien asioiden takia.

Ei pidä kuitenkaan elää aktiiviuraa laput silmillä ja lokeroida itseään pelkäksi urheilijaksi, vaan ottaa sen tuomista kokemuksista hyöty irti. On hyvin mahdollista että se poikii jatkossa jotain muuta hienoa.”

Elämänohje?

”Itse uskon että kun tekee jotain asiaa intohimosta sitä kohtaan, se tuo menestyksen ohella muut tärkeät asiat siinä sivussa. Mielestäni huippu‐urheilija on kuin yksityisyrittäjä, se antaa työlleen aina enemmän kuin lakisääteisen 40h/vko, tätä kautta on mahdollista myös saavuttaa enemmän.”

Huumorin kukan kukkiessa, mutta rennon vakavalla otteella läpiviedystä haastattelusta voi päätellä, että tämän hetkinen tilanne on ehdottomasti ansaittua. Järvenpää vaikuttaa erittäin tasapainoiselta kaverilta kaikinpuolin, eikä turhia rehostele saavutuksillaan tai suunnitelmillaan. Jäämme innolla odottamaan mitä kausi 2008 tuo tullessaan Teiskon Keppizeukselle.

Forsal toivottaa hyviä tuuliolosuhteita ja aurinkoisia heittokelejä. Telkkarit auki ja keihäskisoja katsomaan!

%d bloggers like this: