SC Forsal kiittää hienoista vuosista ja siirtyy talviunille

 Jätämme kirjoittajiemme tarinat elämään vielä tulevaisuuden lukijoita varten. Domainin sulkeuduttua voit fiilistellä kirjoituksia rauhassa osoitteessa: https://scforsal.wordpress.com

Historian ensimmäinen kokemusurheiluseura kiittää ja kumartaa,
Jaakko

Vinkkeli mutkalla

Taidanpa aloittaa aamiaisen kuohuviinilasillisella. No, miksi niin tekisin? Lapseni aloitti tänään tarhan ja sehän on juhlan aihe. Kuinka niin se on juhlan aihe? No, sehän on iso etappi ja muutos ensinnäkin lapsen elämässä ja ennen kaikkea suuri vapauden lisäyksen hetki vanhempien elämässä. Joillakin voi mennä kahvit väärään kurkkuun tällaisesta ajattelusta. Näin minä kuitenkin sen ajattelin menevän. Olin siitä varma. Hormonit ja äidinvaisto päättivät kuitenkin lopulta toisin. Minä itkin siellä tarhan ulkoportilla surkeuttani; mietin miten se poika siellä nyt selviää, ilman äitiä? Siitä oli kuohuviinit, kilistelyt ja juhla kaukana.

Näinkö niitä ”curlinglapsia” tehdään? Kuoritaan mandariinit valmiiksi kahdeksantoistavuotiaaksi saakka, sitten surkutellaan miksei se meidän poika pärjää. No, asiaan ei varmasti ole yhtä totuutta. Saahan se nuoruus venyä, sillä venyyhän se elämäkin. Mitä sitä vouhkaamaan; maailma muuttuu ja tulevaisuutta ei voi ennustaa. Tästä voi lopulta seurata jotain hyvää. Ja eipä nuo suuret ikäluokatkaan, pudottuaan jo lapsena syvään päähän muuta saaneet aikaan, kun valtavasti luonnontuhoa, himoa tavaraan ja eläkepommin.

Taitaa tässä tekstissä olla paljon totta ja vielä enemmän väärää. Pointtina kuitenkin se, että aina ei ole hyvästä hyväksyä meille tuputettuja asioita ja nielaista syöttiä tarjotusta maailmankuvasta. Voi olla lopulta hyvä jättää se lapsi sinne tarhaan jo neljäntoista kuukauden iässä ja se, että nuorisomme on vaivalloista Y-sukupolvea voi olla lopulta hyvä juttu. Nuoretkin voivat oikeasti paljon paremmin tänä päivänä, kuin media useasti kuvaa ja vanhemmat luulevat. Linkki: http://yle.fi/uutiset/teksti/kotimaa/2011/02/aamulehti_nuorten_mielenterveyshairiot_eivat_olekaan_lisaantyneet_2344496.html

Näkökulman vaihtamisen taito oli arkipäiväisempi ja tiedostetumpi taito antiikin Kreikassa kuin nykyään. Näin ainakin muutamassa lähteessä todetaan. Miksei tätä filosofian piiriin kuuluvaa arjen kuningastaitoa opeteta systemaattisesti koulussa. Harvassa kodissakaan tätä harrastetaan. Kuitenkin tällä taidolla jokainen voi muuttaa elämäänsä paljonkin ja oppia huomaamaan enemmän vaihtoehtoja. Ihminen voi vaikka oppia haluamaan sitä mitä tällä jo on, sen sijaan että pitäisi juosta jonkin muun perässä uhraten alttarilla jotain vielä tärkeämpää. Tästä seuraisi vähemmän valittajia ja enemmän oman elämän hallitsijoita. Sen lapsenkin voi hakea siltä tarhasta puolilta päivin, ei sitä ole pakko siellä iltaan saakka pitää.

Näkökulman vaihtamisesta: rikkoutunut puhelin tarjoaa vapautusta hektisestä tavoitettavuudesta, sen sijaan että se estäisi työn teon ja potuttaisi. Kylmennyt kahvi säästää vatsaa, kun jättää sen juomatta. Sotkuinen koti saa ajatukset rentoutumaan ja vapauttaa kädet puuhaamaan jotain hyödyllistä. Veemäinen autokuski muistuttaa liikenteen vaaroista ja siinä samalla saatettiin säästää oma henki. Usein me kuitenkin reagoimme asioihin yhdellä ainoalla kapealla opitulla tavalla, näkemättä vaihtoehtoja. Pahimmillaan toistamme reaktioita rikkovin tuntein ja levitämme niitä ympäröivään maaperään huomaamattamme.

Ensi kerralla, kun joku kehuu paitaasi. Älä ylpisty tai iloitse. Sehän on vain paita, et sinä. Ensi kerralla, kun joku kolauttaa ylpeyttäsi. Älä loukkaannu; se on vain tunnereaktio, sinullahan on muutakin puuhailtavaa ja mietittävää. Ei siis anneta ympäristölle tällaisia ”kehu” ja ”loukkaus” nappeja. Päätetään siis itse mitä ajattelemme ja miltä meistä tuntuu pitkässä juoksussa. Niin, ja tähän päivään mennessä tämä äitikin on jo selvinnyt lapsensa tarhaan menosta. Poika voi myös hyvin. Ja kyllä siitä paidan tykkäämisestä voi tykätä, kunhan et ylpisty.

Näkökulman vaihtamisiin kaikille!

– Nina

Energiaa isolla A:lla

Aurinko on maata lähinnä oleva tähti. Se on maapallon merkittävin energianlähde, joka tuottaa melkein kaiken eliökunnan kuluttavasti energiasta. Auringon teho on noin 383 jottawattia (sadan miljardin megatonnin tehoisen vetypommin räjähdys joka sekunti). Mikäli kaikki Auringon tuottama energia pystyttäisiin kaappaamaan, tunnissa täyttäisimme koko populaation vuoden energia tarpeen (National Geographics).

Jokaisen jottawatin tuoma energia näkyi, kun yhtäkkiä keskelle talvea ilmestyi viikonloppu täynnä valoa ja lämpöä:

No… Kuitenkin vielä hetki D-vitamiinia hehkulampusta.

Markus

Kiitollisuudesta

Hieman yli vuosi sitten, kaksi päivää ennen jouluaattoa, sain lahjaksi kiitollisuuskirjan. Kirja on Rhonda Byrnen käsialaa. Samainen henkilö on koostanut myös teoksen The Secret josta moni teistäkin lienee joskus kuullut. Ajattelin tuolloin, että vuoden 2010 tammikuusta alkaen alan kirjoittaa kiitollisuudenajatuksieni ylös tähän teokseen. Joulukuussa 2010 huomasin, että kirjani oli edelleen tyhjä. Nyt, uudenvuoden kynnyksellä, olikin mielestäni hyvä pysähtyä ja ajatella hetki taaksepäin. Vaikka en ole kirjoittanut kirjaani edes yhtä sanaa, olen kuitenkin edes jossakin määrin ollut kiitollinen. Mielestäni en kuitenkaan riittävästi ja uskon tämän olleen yksi vaikuttava tekijä siinä, että en saavuttanut kaikkia viime vuodelle asettamiani tavotteita. Itse asiassa huomaan nyt, että jotkut todella kriittiset kiitollisuuden hetket ovat menneet minulta täysin ohitse. Nyt onkin mielestäni korkea aika kiittää viidestä itselleni tärkeimmästä asiasta viime vuodelta.

1. Terveys. Huomasin vuoden 2009 lopussa olevani kaikkea muuta kuin hyvässä kunnossa. Olin tullut todella kauaksi siitä missä kunnossa olin joskus nuorempana ollut. Olin menettänyt todella paljon energiaa ja sain sitä lähinnä kahvista tai muista piristävistä juomista. Silloin ystäväni Jaakko Murtomäki alkoi opettaa minulle tietoa ravinnosta. Samalla hän antoi minulle tietoa siitä kuinka minun kuuluisi liikkua ja minkälainen määrä liikuntaa minun tilanteessani olisi optimaalinen saamaan minut parempaan kuntoon. Totuus on, että edelleen on paljon asioita joita ei välttämättä olisi hyvä suuhunsa tunkea, mutta haluan myös tehdä asiat siten, että minulla itselläni on aina hyvä olla. Vuoden lopussa voin kertoa, että muutaman ylä- ja alamäen jälkeen olen nyt n. 12 kiloa terveempi ja tarkkailen nykyään enemmän sitä, mitä laitan suuhuni.

2.  Ystävät. Varmasti myös viimeisen vuoden aikana on ollut hetkiä, kun en ole ollut se maailman paras ihminen pitää lähettyvillä, mutta omista puutteistani huolimatta minut on hyväksytty sellaisena kuin olen. Tämän vuoden aikana olen myös saanut kaksi uutta ystävää tutustuttuani näihin ihmisiin paremmin. Siksi tahdonkin kiittää Antti Honkasta ja Henri Vasaraa alkaneesta ystävyydestä. Lisäksi haluan kiittää Antti Siitamaa siitä, että olet aina ollut kuuntelemassa, jos itsellä ei ole välttämättä ollut se kaikkein parhain fiilis. Listaa voisi jatkaa todella pitkälle. Yhteisesti haluan kuitenkin sanoa jokaiselle ystävälleni yhden, ison sanan: kiitos.

3. Työ. Jos en vuoden 2006 syksyllä olisi kävellyt ensi kertaa sisään nykyisen työpaikkani ovesta, olisi tässä elämässä valehtelematta jäänyt kokematta paljon itselleni tärkeitä asioita. Olen todella kiitollinen siitä, että olen saanut työskennellä ympäristössä, jossa ihminen on keskipiste eikä itsestäänselvyys. Olen nauttinut myös siitä, että olen päässyt tekemään asioita paljon haluamallani tavalla ja kehittynyt valtavasti ihmisenä. Tämän yhteydessä haluan myös kiittää omaa esimiestäni, Veera Ketolaa, ymmärryksestä ja kannustuksesta viimeisen vuoden aikana.

4. Perhe. Ilman omia vanhempiani en olisi edes puoliksi se ihminen joka olen tänä päivänä. Tämä on yksi isoimmista kehityksen paikoistani kiitollisuuden saralla, mitä tulee vuoteen 2011. Viimeisen vuoden aikana olen unohtanut liian usein osoittaa kiitollisuuteni heille jotka ovat aina tukeneet ja auttaneet hädän hetkellä. Tahdon myös kiittää isosiskoani ja onnitella häntä yhdestä hänelle tärkeästä tavoitteesta: ison ja rakastavan perheen saaminen ja siitä kiinni pitämisen.

5. Nauru. Uskon siihen, että kulunut vuosi ei olisi ollut mitään ilman lukuisia onnen ja naurun hetkiä, hyviä läpänheittoja ja spontaaneita, hauskoja hetkiä. Siispä kaikille teille, jotka olette saaneet minut viimeisen vuoden aikana nauramaan, tahdon sanoa kiitos. Viimeisen vuoden aikana ei ole ollut yhtään päivää milloin en olisi nauranut.

Vuosi sitten en sanonut ääneen kirjoittavani kiitollisuusajatuksiani kiitollisuuskirjaani. En myöskään ymmärtänyt kirjoittaa lupaustani ylös näkyville. Tänä vuonna lupaan, että kirjani tulee täyttymään. Virheistään voi oppia ja isoin oppi viime vuodelta itselleni on se, että olen ottanut monta asiaa itsestäänselvyytenä ja annettuna, osaamatta välttämättä arvostaa sitä mitä minulla on ollut tai mitä olen saanut.

Kiitollisuuden vuotta 2011 jokaiselle.
– Petri Nikula.

Postaus, jolle en keksinyt kunnon otsikkoa!

Postaus jolle en keksinyt keksinyt kunnon sisältöäkään. Syy miksi valitsin tämän aiheen, on video, jonka näette lopussa. Kyseinen video on ensimmäinen video YouTubessa, joka oikeasti kosketti minua. Se on myös laadukkain näkemäni video YouTubessa. Olen palannut siihen useasti ensimmäisen katselukertani jälkeen. Video saa minut miettimään elämän arvoja ja niitä pieniä asioita. Se saa minut iloiseksi ja toiveikkaaksi. Se saaminut hiljaiseksi. Se saa minut sanattomaksi.

Se antaa nämä kaikki samat tunteet yhtä voimakkaina kerta toisensa jälkeen.

Small Plesures, olkaa hyvä!

//Mikko Revonniemi

MITÄ LAPSI MUUTTAA?

Sinkusta seurustelevaksi ja seurustelevasta seuraavaan sukupolveen

Kasvun aikuisuuteen voi jakaa karkeasti kolmeen vaiheeseen. Sinkkuna tullaan, mennään ja tapaillaan vailla huolen häivää tai suurempia sitoumuksia. Yhden muuttujan yhtälöä on helppo maksimoida ja oma etu on aina etusijalla. Tätä on aikuistumisen alkutaival.

Jossain vaiheessa jotkut alkavat ottaa asiat tosissaan ja päätyvät parisuhteeseen. Alkaa elämänvaihe numero kaksi. Yhteinen arki, kämppä, talous, asuntolaina, harrastukset, ystävät, matkat ja kokemukset. Tavataan vanhemmat ja sukulaiset, kihlaudutaan, juhlitaan häitä, ollaan yhtä. Useilla alkaa myös erkaantuminen entisestä. Mieluummin kiherretään koti-iltaa kulta kainalossa kuin kohelletaan kavereiden kanssa kaljakuppilassa. Syntyy kuilu: sinkkukaverit jatkavat menoaan, yhteiset kokemukset vähenevät ja samalla jutunaiheet jäätyvät. Kahden muuttujan yhtälössä molempien osapuolten oman onnellisuuden lisäksi on löydyttävä myös synergiaa, jolloin kokonaisuus on kahta osaansa suurempi. Parisuhde on juuri niin hyvä kuin sen luoma lisäarvo yksilöiden yhteiseen onnellisuuteen.

Mitä lapsi muuttaa?

Kolmas kasvuvaihe alkaa jälkikasvusta. Parisuhde muuttuu perheeksi, kun uusi tulokas ilmestyy maailmaan. Ennen lapsen syntymää moni neuvoi, että ”lapsi muuttaa kaiken”. Paras neuvo kuitenkin kuului, että ”lapsi tulee osaksi teidän elämää, ei teidän elämäksenne”. Tämä tarkoittaa sitä, että uusi muuttuja on yhtälön yksi osa, ei koko summa. Kolmen – ja useamman – muuttujan yhtälössä jokaisen osapuolen henkilökohtainen hyvinvointi on yhä arvokas lähtökohta. Yhdenkin osapuolen negatiivisuus vie virtaa muilta ja kokonaisuudelta. Jokaisen osapuolen onnellisuus on sidoksissa muihin ja vaikuttavien kytkösten määrä kasvaa. Parhaimmillaan useamman muuttujan yhtälön lopputulos on suurempi kuin muilla tavoilla on mahdollista.

Sinkkuna solvasin parisuhteessa olevia ja parisuhteessa hymähtelin vanhemmille, jotka eivät osanneet muusta puhuakaan kuin omasta lapsestaan. Nyt huomaan itse olevani aivan yhtä lapsellinen. Kuukauden kokemuksella ei voi antaa tyhjentävää vastausta siitä, mitä lapsi muuttaa ja mihin kaikkeen se vaikuttaa. Tärkein neuvo on muuttua itse matkan varrella ja valmistautua vaihe vaihteelta, jottei lapsi muuta kerralla kaikkea valmistautumatta. Siirtyminen sinkusta suoraan vanhemmaksi voisi olla shokki etenkin jos ei olisi täyttä varmuutta kumppanista. Ensikokemusten perusteella sanoisin myös, että suurimmat muutokset ovat:

1) Ajankäyttö

Lapsi ottaa oman aikansa ja laittaa omalla rytmillään myös vanhempien aikataulut uusiksi. Lapsen kanssa eletään hetkessä. Etenkin äitinsä lapsi sitoo vuorokauden ympäri. Ajan arvo muuttuu, kun perhe prioriteettina ottaa isomman osan. Kahdeksan tunnin yöunet muuttuvat muutamiksi katkonaisiksi tunneiksi, millä on omat kerrannaisvaikutuksensa vanhempien vireystilaan. Vapaa-aika vähenee, kuntosalilla ja lenkillä käyntikerrat puolittuvat ja kotityön määrä kasvaa. Aikaisempi aikataulu ei vain päde ja aikatauluttaminen ylipäätään osoittautuu melkein mahdottomaksi. Lapsen itku on tehokas muun toiminnan keskeyttäjä. Jos samanaikaisesti pitäisi rakentaa omakotitaloa, suunnitella häitä, tehdä opintoja loppuun, tehdä ylipitkiä työpäiviä tai muuta aikaa ja keskittymistä vapaa-aikanakin vaativaa aktiviteettia, ei olisi ihme jos kattila kiehuisi.

2) Vapaus ja vastuu

Yleensä vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä, mutta lapsen syntymän osalta korrelaatio on päinvastainen. Vanhempien vapaus vähenee ja vastuu kasvaa. Etenkin alkuaikoina lapsi asettaa omat rajoituksena ja vähentää siten vanhempiensa liikkumavapautta. Ex tempore lomamatka ei niin vain enää onnistu. Toisaalta lapsen syntymä voimistaa vahvasti vastuuntunnetta. Vanhemmilla on itsensä lisäksi nyt myös vastuu jälkipolvestaan ja tämä vastuu on suuri. Vastuuntunne ei välttämättä tarkoita varovaisuutta, mutta käyttäytymistä ja suhtautumista riskeihin se muuttaa. Kyllä mies kivun kestää, mutta ei lapsensa hätää. Vastuuntunnetta kasvattaa myös kun havaitsee, kuinka moni kavereista muistuttaa osin tiedostaen osin tiedostamattaan omia isiään – niin hyvässä kuin pahassa. Yksi vahvimmin isältä pojalle siirtyneistä tavoista näyttäisi valitettavasti olevan suhde alkoholiin.

3) Parisuhteesta perheeksi

Lapsi on perheen uusi osakas. Hän on uusi ihminen, joka muuttaa parisuhteen perheeksi. Uusi tulokas edellyttää tutustumista ja totuttelua. Vaikka vanhemmat yrittävätkin löytää pienokaisesta omia piirteitään, on hän kuitenkin oma itsensä. Kun alkuvaiheessa kommunikaatio tulokkaan osalta on rajallista vain käytäntö opettaa, mikä toimii ja mikä ei. Puolisoiden kyky puhaltaa yhteen hiileen ja oppia yhdessä nousee keskeiseksi. Parisuhteen muuttuminen perheeksi näkyy myös siinä, että kauppalasku kasvaa kolmanneksella, alkuinvestointiin eli vauvan tarpeellisiin ja tarpeettomiin tarvikkeisiin saa kulumaan parin kuukauden palkat ja usein äidin palkka pienenee äitiyspäivärahaksi. Jos ei olisi säästöjä ja taloudellinen tilanne kunnossa, voisi lapsiperheen tiukka talous aiheuttaa ahdistusta. Myös isovanhempien auttavat kädet osoittautuvat usein arvokkaiksi.

Osallistu nimikilpailuun ja voita

Poikamme ristiäiset pidetään tammikuun alussa. Emme ole vielä lyöneet lukkoon lopullista nimeä. Nyt sinulla on mahdollisuus ehdottaa pojalle nimeä. Lupaamme palkita voittajan, jos päädymme johonkin ehdotetuista vaihtoehdoista. Kirjoita siis kommenttikenttää oma ehdotuksesi 3.1.2011 mennessä. Keskeiset arviointikriteerit ovat nimen jättämä muistijälki, suomalainen ja kansainvälinen, lyhyt ja lausuttava, moderni ja perinteinen.

Tero Luoma

Rauhallista joulua forsalilaisille sekä menestyksekästä ja kokemusrikasta vuotta 2011!

 

Hei kaikki arjen sankarit:)

Nyt kun on koulu saatu purkkiin tältä vuodelta voi hyvin muistella nopeasti kulunutta vuotta ja tapahtunutta. Paljon on tapahtunut vuodessa. Paljon hyvää, mahdollisesti paras kesä sitten ajan kultaamien, pastellin sävyisten lapsuuden kesien, jolloin kaikki oli paremmin kuin hyvin. Vaikka en koko kesän aikana pitänyt kunnolla lomaa töistä ja koulukin lähti käyntiin työn ohessa, silti kesä tuntui ikimuistoisen hienolta. Ja sen tekivät pääasiassa ihmiset, joiden kanssa sen vietin.  Heistä noin 90% on, tai ovat olleet tämän blögi-jengin jäseniä kiitos.

Uusi vuosi uudet seikkailut odottavat ja tässäpä tällainen buustaus high school fudiksen maailmasta.

Energistä Joulua kaikille loistavaa Uutta Vuotta 2011

-Pavel

Hyvä pöhinä

Lähimmäksi otsaketta jollain tavalla kuvaavaksi synonyymiksi taitaa mennä jo kansankielessä vastaan tuleva flow -tila. Flowtilaa paljon tutkinut psykologi Mihály Csíkszentmihályin näkee flowtilan kokemuksena missä ”ihminen paneutuu koko kapasiteetillaan keskittyneesti tavoitteelliseen toimintaan sulkien kaiken muun tietoisuudestaan”

Csíkszentmihályin mukaan flowtila voi ilmentyä mm. seuraavilla tavoilla:

• Yksilön keskittyminen on täydellistä
• Oman minän arviointi vähenee
• Ajantaju katoaa
• Yksilö tuntee pystyvänsä kontrolloimaan tilannetta.

Näiden tutkimuksien mukaan ihminen kokee olevansa onnellisimmillaan tässä tilassa.

Uskon päässeeni todistamaan moista ilmilötä sivullisen silmin 4.11 Minibaarissa Tampereella, kun Laura Moisio bändeineen takoi repullisen hittimatskua illan ratoksi. Luulen, että artisti itse oli onnellisimmillaan tuolla hetkellä – tai ainakin hyvin lähelle. Ja tuo lavalta huokunut hyvä pöhinä levisi tulvan omaisesti myös katsojiin. Alla uudelta EP:ltä yksi raita:

Meistä tuli niitäLaura Moisio | Myspace-video 

 

Jälkikäteen haastateltuna, musiikin ohella nuoren kauppateilijän mietteet kuvastavat hyvin kirkkaasti musikin olevan intohimo, jota tehdään täydellä sydämmellä. Musiikki on kulkenut mukana vahvasti jo pienestä pitäen, mutta kirkastunut lähelle nykyistä muotoaan rippikoulusta lähtien, viimeisen 8v aikana. Livesoittamisesta eniten musiikissa nauttiva Laura myös sanoittaa ja säveltää kappaleensa. Joulukuussa julkaistiin toinen ep, ”hyvä päivä”, jonka tiimoilta rytmiryhmä kiertää pääosin Etelä-Suomen aluetta. Tarkemmat keikkapäivät löytyvät myspace -sivuilta.

Yleisien määritelmien mukaan abstraktikäsite ”onnellisuus” on tärkein asia yksilön elämässä.Onko omaa onnellisuutta helpoin lisätä tavoitellen tilanteita, joissa flowkokemukseen on mahdollista päästä?

Ihmisellä on käytössä 24h joka vuorokausi. Keskimäärin aikaa kuluu 8h lepäämiseen, 8h töihin, 8h vapaa-aikaan. Alla muutama avaava flowlla arjen täyttämiseksi:

 

• Menneisyys
  • Mitä teet kun ajantajusi häviää:
    • Töissä?
    • Vapaa-ajalla?
  • Kenen kanssa olet kun ajantajusi häviää:
    • Töissä?
    • Vapaa-ajalla?
  • Missä tilanteissa itseluottamukseni on korkeimmillaan?
    • Töissä?
    • Vapaa-ajalla?

• Analysointi
  • Minkälaisia yhtymäkohtia löydät vastauksistasi?
    • paikka?aika?ympäristö?ihmiset?joku muu?
  • Mitä asioita sinun pitäisi tehdä enemmän että,
    • menettäisit ajantusi useammin?
    • tuntisit parempaa itseluottamusta?

 

• Tulevaisuus
  • on riippuvainen sinusta, ei menneisyydestäsi.

Hyvällä pöhinällä,
Mika

Älä Spennaa!

Stressi. Stressi on todella iso sana, jota viljellään päivittäin. Stressi, sanojen kuten kiire kanssa, kuuluu kaikkein huonomaineisimpien sanojen kategoriaan. Mutta kuinka moni edes ymmärtää mitä stressi on? Mene ja tiedä. Haluan kuitenkin hieman käsitellä nyt miten itse näen stressin merkityksen elämässäni. Uskon meinaan, että tämä sanaa pitää sisällään useita viisauksia.

 

Mutta ensin hieman itse asiasta. Mitä se ihmeen stressi oikein on? Ystävämme Herra Wikipedia antaa sille suomeksi seuraavan ylä-tason määritelmän: ”stressi voidaan määritellä ympäristön yksilöön kohdistamaksi uhkaksi tai vahingolliseksi vaikutukseksi tai yksilön vasteeksi tällaisiin tekijöihin.” Niin mitäh?! No, että stressi on jotain mikä syntyy ihmisessä kun hänen ympäristössään on jotain epämukavaa. Stressiä on sekä henkistä että fyysistä. Usein kuitenkin nämä ovat sidoksissa toisiinsa.

 

 

Mistä stressin tunnistaa? Stressin tunnusmerkkeihin kuuluu muun muassa huonolaatuinen uni, ruuansulatus ongelmat, korkeampi syke, hermostuneisuus, energian puute, väsymys, ja korkea verenpaine. Huh! Ei ihme, että stressillä ei mene hyvin. Ja nyt siis puhuttiin vielä fyysisistä oireista. Henkisellä puolella stressi saattaa aiheuttaa muun muassa muistiongelmia, negatiivisuutta, ärsyyntymistä, turhautumista ja apatiaa. Kaiken päälle stressin kautta voi ilmetä myös sosiaalisia ongelmia kuten syrjäytymistä ystävistä, yksinäisyyttä, harrastuksien laiminlyöntiä, epäterveellisempien elintapojen lisääntymistä ja pienentynyttä seksuaalista draivia. Tämän viitekehyksen sisään on aika helppo laittaa lähes jokainen ihminen ajoittain. Ei ole siis ihme, että niin moni ihminen sanoo olevansa stressaantunut. Kovimmat tyypit syyttää stressiä jopa yhtenä syövän suurimmista aiheuttajista. Kovaa peliä!

 

 

Mistä se stressi tarkalleen tulee? No stressi syntyy yleisesti siitä kun meillä on normaalia korkeampi määrä kortisolihormoonia kropassamme. Kortisoli on sellainen valppaushormooni joka syntyy tarkalleen ottaen lisämunuaisen eli ”adrenaalirauhasen” kautta. Tämä on mahdollistaa sen, että kehomme voi käydä ”kovempaa” ja aistimme ovat valppaampia. Tämä oli varsin näppärä suojamekanismi aikoina kun meillä vielä oli luontaisia vihollisia, mutta nyt siitä tuntuu tulleen hieman taakka meille ihmis-apinoille. Korkea kortisoli taso estää meitä varsinkin nukkumasta laadukasta syvää unta. En halua mennä liikaa hermostotason asioihin, mutta voidaan yksinkertaistaen sanoa että stressin takia meidän keho on liian valpas verrattuna siihen mitä meidän nykyinen tietoyhteiskunta oikeasti vaatii.

 

Psykologi en ole. En ole myöskään psykiatri. Tai edes tavallinen lääkäri. Olen yksinkertainen mies jolla on yksinkertaisia ajatuksia. Siksi jaankin sellaisen tämän stressin osalta. Minun mielestä stressi ei ole fakta, se on mielipide. Ja syntyy varsinkin kun ihmiset pelkäävät tutkia itseään ja oman elämänsä potentiaalia. Kun ihminen sen sijaan oikeasti tutkii itseään ja oman elämänsä potentiaalia, syntyy meille ”eustressiä” joka sitten tunnetusti positiivisia viboja. Kuitenkin normaali stressi on ihmisen pakoreitti kun emme pysty/halua kohdata jotain epämukavaa.

 

“Stress is basically a disconnection from the earth, a forgetting of the breath. Stress is an ignorant state. It believes that everything is an emergency. Nothing is that important. Just lie down.”

– Natalie Goldberg

 

Nyt siis puhun henkisestä stressistä. Fyysinen stressi on useimmille valinta ja usein myös positiivinen valinta. Fyysinen stressi päivällä (aktiivinen elämä) usein myös mahdollistaa laadukkaamman unen (melatoniinia eli ”unihormoonia” erittyy enemmän meidän kehoon). Fyysinen stressi myös loppuu nopeasti. Henkinen stressi sen sijaan aina ei ja siis saattaa jäädä krooniseksi, joka usein myös taitaa olla yllämainittujen oireiden alku ja juuri.

 

Stress often gives small things big shadows

 

Toistan vielä kerran itseäni: Henkinen stressi ei ole fakta. Henkinen stressi on mielipide. Se ei ole pakollinen osa sinunkaan arkea. Ihan sama kuinka tekisit töitä tai olisit kiireinen. Sinun ei ole pakko toivoa, että asiat olisivat helpompia. Voit myös toivoa, että olisit itse parempi. Älä siis spennaa! Ota rennosti.

Rennoin terveisin,

teroISOKAUPPILA

 

Ps. Pahoittelen mahdollisia yhdyssana ja kirjoitusvirheitä. Sekin vähä mitä suomenkieltä olen joskus osannut on nyt sekin jyrkässä laskussa. Minä en kuitenkaan stressaa sitä – älä siis sinäkään 🙂

 

Vapaaehtoisuuden porkkanat

Nokian Mobile Solution – yksikön johtaja Anssi Vanjoki kiteytti TEDx Helsinki II puheessaan vapaaehtoisuudesta seuraavasti: “velvollisuudentunnon ollessa motivaatio, siitä voi tulla painolasti”. Onko vapaaehtoisuus katoava luonnonvara? Vanjoen mielestä puhdas vapaaehtoisuus on erittäin vapauttavaa, ja sen voima ilmenee juuri sillä hetkellä, kun ilmoittaudumme vapaaehtoiseksi. Kannattamina vapaaehtoiseksi lähtemiseen voivat olla mm. uuden oppimisen halukkuus, arvostuksen saaminen oman osaamisen hyödyntämisestä sekä yhteisöt ja yhdessä tekeminen.

Valokuvaajana, yhdeksi haastavimmista sanoista on muodostunut “ei”. Seth Godinin blogia lainatakseni “saying no to loud people gives you the resources to say yes to important opportunities”. Tarpeeksi pitkään kun sanoin “kyllä”, sain uskomattoman euforian tunteen, kun sanoin kerrankin “ei” ja täten tiesin ottaneeni askeleen kohti tavoittelemaani fokusta. Hihasta nykijöitä riittää ja useammassa tapauksessa rahallinen korvaus on olematon. Motivaattoreiksi nostetaan mm. näkyvyys, referenssiarvo ja tulevaisuuden lisämahdollisuudet. Valitettavan monessa tapauksessa nämä eivät toteudu, eikä tekijä niitä näe edes projektiin mukaan lähtiessään. Raha kummittelee aina taustalla ja sen puutetta yritetään selitellä eri keinoin. Mutta onko selittelyyn edes tarvetta?

Rahako meitä motivoi? Kyllä ja ei. “Pay people enough that they don’t think about the money“ sanoo Dan Pink. Tehdyn tutkimuksen mukaan raha toimii motivaattorina vain, kun tehtävä työ on tarpeeksi yksinkertainen. Kun tehtävä vaati vähänkin kognitiivista ajattelua, suurempi porkkana laski lopputuloksen tasoa. Dan Pink kiteyttää kirjassaan Drive , motivaation luovat tekijät:

1. Autonomy 2. Mastery 3. Purpose

Pystyn vain puhumaan omasta puolestani, joten päätin kysyä kymmeneltä muulta päivittäin luovaa työtä tekevältä, mikä motivoi heitä vapaaehtoiseen työhön ja mikä rooli rahalla on. Vastaajajoukko muodostui mm. valokuvaajasta, muusikosta, muotoilijasta, graafisesta suunnittelijasta, vuorovaikutteisesta suunnittelijasta sekä näyttelijästä. Iloksi huomasin, että 9/10 vastaajista vastasi kyselyyn, joka näin vapaaehtoisuuden mittarina, näyttää positiiviselta. Sen koomin voin todeta, että kyselyni tuskin mukailee tutkimustyölle määriteltyjä sääntöjä, joten pidettäkööt tulokset suuntaa-antavina.

Kahdella ensimmäisellä kysymyksellä halusin tiedustelin niitä tekijöitä, jotka saavat tarttumaan vapaaehtoiseen työhön. Alla olevassa kuvaajassa on luokiteltu vastauksissa esiintyneet tekijät painopisteidensä mukaisesti. Laatikon koko määräytyy vastausten määrän mukaan. Huomioitavaa on se, että en määrittänyt ennalta vaihtoehtoja, vaan jokainen kysymys oli avoin. Kolmeksi suurimmaksi osa-alueeksi nousivat kehittyminen, ihmiset projektin takana ja projektin luonne. Avoimissa kommenteissa raha mainittiin ainoastaan kerran ja sekin sivulauseessa.

Kolmannessa kysymyksessä kysyin rahan roolia ja sen vaikutusta prosessiin ja lopputulokseen. Yksikään vastaajista ei maininnut rahan uupumisen vaikuttavan lopputuloksen laatuun. Oman tason alittaminen ei tunnu olevan vaihtoehto. Projektin alkuvaiheessa eli ns. inspiraatiovaiheessa, rahan rooli on hyvin pieni, mutta itse työstövaiheessa rahallinen korvaus nousee ainakin ajatustasolle. Rahallinen korvaus antaa tekijälle mahdollisuuden keskittyä työhön siten, että elinkuluja ei tarvitse kattaa muulla toiminnalla. Rahallinen korvaus edistää myös projektin ajallaan valmistumista.

Tiivistäen. Ensi kerralla, kun otat yhteyttä, tarkastele ensin tuoko projekti tekijälleen mitään seuraavista viidestä elementistä:

1. Kehittyminen – onko tarjolla oleva projekti henkilön intressejä / fokusointia oikeaan suuntaan vievä. Jos et tiedä mitkä nämä ovat, kysy.

2. Referenssiarvo – tutki henkilön aiempia töitä ja punnitse työsi arvo niiden rinnalla

3. Verkostot – voiko tekijä laajentaa verkostojaan projektin myötä. Verkostot toimivat varsin voimakkaasti, mikäli tekijällä on haluja olla osa tiettyä yhteisöä (esim. musiikki-genret).

4. Projektin arvot – yhdistääkö projektin arvot / päämäärä tekijän arvomaailmaa. Esimerkiksi ekologinen tuote / poliittinen suuntaus.

5. Projektiryhmä – ”It’s all about people, people and people” – samanhenkisyys on kuin suuri magneetti, joka vetää työvoimaa.

Niin ja siitä rahasta, kolme ajatusta:

1. Mikäli sinulle maksetaan, maksa myös tekijälle
2. Aikataulun ollessa tiukka, korvaus mahdollistaa nopeamman toiminnan
3. Tarjoa rahaa vasta, kun motivaatiota nostavien elementtien määrä on minimaalinen

Loistavaa tulevaa viikkoa,

Markus Karjalainen