Hyvää YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!!!!

Hyvää ystävänpäivää kaikille hyvät lukijat.

Elokuva Mitä meistä tuli, on tämän viikon ehdoton paras kokemus. Se oli koskettava tarina ystävyydestä. Kaiken kestävästä sellaisesta. Voin suositella elokuvaa kaikille.

Kyseessä on nuoren tekijäryhmän tekemä elokuva joka on niittänyt suosiota jo ympäri maailmaa erinäisillä elokuvafestivaaleilla.

Elokuva ottaa kantaa moniin epäkohtiin nyky-yhteiskunnassa, mutta kertoo silti tarinan josta ei jää pahaa makua suuhun. Ellen jopa sanoisi sadun. Mutta mielestäni kyynistyvä maailma tarvitsee satuja. Satuja joilla on onnellinen loppu. Toivottavasti en paljasta liikaa.

Alla linkki elokuvan kotisivuille. Ja leffa pyörii finnkinossa.

Kuva on elokuvan nettisivuilta

Linkki

Elokuvan ja ystävänpäivän innoittamana tahdon kannustaa ihmisiä ottamaan yhteyttä johonkin vanhaan ystävään johon on joskus ollut hyvin läheiset välit, mutta sittemin syystä tai toisesta olette eriytyneet.

Tiedän että se voi olla vaikeaa. Itselläni on olo että on mennyt liian pitkään ja kaveri kantaa minulle kaunaa siitä etten ole ollut yhteydessä. Kynnys yhteydenottoon kasvaa. Pelkään myös että en tiedä mitä keskustelisimme ja haluaisiko tämä ystävä keskustella. Kynnys kasvaa.

Mutta olen tajunnut että tämä kaikki on minun päässäni ja mahdollisesti kaverillakin voi olla samoja ajatuksia. Ja joka kerta kun minulle soitetaan tai minä soitan kaverille pitkästä aikaa niin hyvältähän se tuntuu jutella pitkästä aikaa.

Itselläni on ystävä ihan tarha-ajoista asti ja olemme olleet yhteydessä hyvin harvakseltaan mutta aina kun vietämme aikaa yhdessä niin se on ikimuistoista. Emme ole puhuneet pitkään aikaan ja pelkään että hän ajattelee että en enää välitä hänestä ystävänä. Yhtenä syynä tähän lienee kielteinen suhtautumiseni hänen pilven polttoon. Mutta asia ei ole näin. Haluaisin vain auttaa.

En ole soittanut hänelle vielä mutta tänään soitan.

Soittakaa tekin jos teillä on joku johon ette ole olleet yhteydessä pitkään aikaan.

It could make your day. And their day as well.

Ja vielä yksi tarina joka antaa lisäsyyn soittaa edes äitille jos ei muille. Soitin viime viikolla eräälle hyvälle ystävälleni hyvin pitkästä aikaa ja hän kertoi juuri pari tuntia aiemmin suistuneensa tieltä huonossa säässä, 100km/h lasissa, lumipenkaan. Onneksi ei mitään käynyt. Needless to clear my point.

Mutta en halua maalailla ****ja seinälle vaan kannustaa elämään päivät täysillä tunteella ja muistaa silloin tällöin läheisiä ja ehkä ei enää niin läheisiä. Itse en korjaa mitä kylvän. Vielä. Mutta yritän:)

Ystäville ja lukijoille maailmalla ja koto Suomessa.
-Pauli